joulun herkut:Krakova ja juusto-Krakova,pirkka 250 g
JOULU JUHLISTA JALOIN aikaansaa meidän herkissä vatsakalvoissamme vaatimuksen arvostella kaksi makkaraa kerralla, ja siihen tarjoutui tilaisuus kotkan kaupungin suomen yhdessä suurimmista prisma-ostareista kun hyllyssä pötkötti pirkka-tuotesarjan kaksi saman lajikkeen makkaraa, nimittäin vanhaa kunnon krakovan-makkaraa jollaista emme olleet aikoihin syöneet saatikka täällä makkarakerhon sivuilla arvostelleet: Koska on joulu, niin pitäähän sitä laittaa parempaapöytään, siispä tonttumyssy päähän ja krakovalsista valmistamaan! Otimme yhden paketin kumpaakin ja eikun lauantai-saunaa lämmittämään!
Valmistimme saunan jälkeen pannulla aterian, joten tunnelma oli muovikuusen äärellä oikein lutuinen: Paketit ovat pirkan tuotesarjan tapaan vaatimattoman näköiset-- vakuumissa vain pienehkö etiketti jossa perustiedot ja vähän väriä, mutta selkeästi: molemmissa paketeissa on 4 kappaletta suhtpitkiä hoikkia makkarapoikasia, kuoren väritys on melko tumma korkean lihapitoisuuden johdosta: pojat pannuun ja paistamaan.
Paistaessa makkaran pieni koko kypsyttää nopeasti tavaran ja kannattaa käännellä nopeassa tahdissa, kuumensimme ensin pannun kutosella vähäksi aikaa kuumimmalle ja kääntelimmemakkaroita siinä kunnes tulee väriä, sitten lasketaan lämpö neloselle-kolmoselle ja annetaan kannen alla hautua. Paistotulos on rohkaiseva: Pojat ovat auenneet koko sivultaan kuorista kauniisti ja suorat pötköt ovat kuumuuden johdosta hiukan vääntyneet,kypsää on.
Tuoksu on hurmaavan lihainen ja mausteinen. Maistamme ensiksi tavallista krakovaa, ja liha leikkaantuu erittäin rapeasti,suorastaan halkeille. Maistossa lihaseos on rakeinen, suurijakoinen mutta ei kuiva, lihanesteet tulvahtavat kielelle joka puraisulla: Makuelämys on tuhdin lihainen, kostea mutta ei rasvainen, maussa tuntuu maustepippurin vahva ote ja muutakin heti alkuun tunnistamatonta mausteseosta jota pitää kytätä muovista, mutta yleismaku on todella maukas ja onnistunut! Pirkan tehdas on saanut seoksesta tasapainoisen,maukkaan ja mausteisen.
On vuorossa velipoika juusto-krakova: Se lämmitetään vielä hetken uusiksi jotta kokemus on kuuma ja tuore.Hops siitä pannulta suomalaisen ja savolaisen joululautaselle, tee tehtäväsi!
Maku on yllätys! Perusmaku on kutakuinkin samalla aaltopituudella perus-krakovan kanssa mutta juustovalinta on suuri yllätys: Se nousee heti suuhunpistämisen jälkeen ensimmäisestä puraisusta kaiken ylle, voimakas ja arominen viileän vaalea juusto herkku: Olisiko Cheddaria? Vaiko Goudaa? pakko ottaa paketti ja katsoa: Edamia? maku on niin pikanttia ettei uskoisi perus-edamiksi! Selityksen täytyy löytyä siitä että edamia on maustettu lisäksi jollakin, sillä maku vivahtaa niin kovasti goudan tapaiseen juustoon että joko sitä tai lisämaustetta.
Mutta jääköön makkaramestarin salaisuudeksi, pääasia että makkara maittaa.
Lisukkeena nautimme tässä oman menuumme eli hapankaalia ja felixin uutta kurkkusalaattia missä on majoneesia mukana: tummaa Lidlin saksalaista sinappia ja kyytipojaksi uutta koffin puolukka-portteria, kokeilkaapa! Tummaa olutta tumman krakovalaisen kerana ja maistuu.
Tähän sopisi myös lohkoperunat kunnolla paistettuina ja vähän valkosipulia reunalle.Suolakurkut ovat myös luonteinen lisä. Sinapissa vaihtoehtona on ranskalainen Dijonin purkkisinappi, ja siitä tummepi versio.
Ateria on kokonaisuutena varsin jouluinen ja vaikka ennen testiä hetken mietimme ns. edulliseen hintaluokkaan sijoittuvan merkin laittamista juhlamakkaraksi, niin tulos oli ykkösluokan ateria.Pirkka on onnistunut uusilla tuotteillaan tekemään korkealuokkaisia, hyviä ja maistuvia makkaroita ja haastamaan kallimmat tuotemerkit omilla aseillaan. Nämä Pirkan Krakovalaiset makkaraveljekset eivät häviä eivätkä häpeä yhtään joulupöydän lisukkeena!
Nostan portteri-kolpakon täältä kotkan savon sudeettien mualimasta ja toivotan kaikille savolaisen makkarakerhon jäsenille, ystäville ja lukijoillemme oikein herkullista ja maistuvaa joulua !
Nykäsen Jussi.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
lauantai 12. marraskuuta 2011
MARRASKUUN MAKKARA
Savon hyökkäsi saksaan, uutta länsirintamalla!
PORTIN BRATWURST
JAWOHL, maine härren! Totta sen on! Portti avaa makkaramualiman portit keski-eurooppaan grillaavien nahkahousujen eli saksamannien kotikonnuille, sinne pääsee nyt ilman finnairia sillä portti pamautti markkinoille oman bratwurstin, aivan totta!
Paketti kaupan hyllyllä on samaa sarjaa ulkoisesti kuin olutmakkara-ja kaverit sarjaa, mutta tummempi ja juhlallisempi. Se siis mukaan kassiin!
Paketissa on neljä ujohkon oloista hiukan kapeampaa poikasta jotka tunnistetaan kuitenkin bratwurstiksi, vaalea iho ja olemus ovat ihan taattua lajiketta. Eikun pannulle.
Makkarat paistuvat kiltisti ja tummentuminen tapahtuu bratwurstin tapaan hillitysti, eli paistovakoja kuumuudesta syntyy enemmän kuin rusketusta. Toki aurinkoa nämäkin pojat saavat pitkällä ja hitaalla paistolla mutta värikehitys on hallittu ja hillitty.
Tuoksu on lihainen: seos on kuivahkoa, tasapainoista ja leikkaantuu kiltisti. Bratwurstin yksi lumo on hitaassa, hiljaisessa tasaisessa paistamisessa jotta pinnasta tulee rapeasti leikkaantuva.
Maistetaan: kielelle nousee hitaasti puhtaan lihainen maku ilman lisäainekuorrutusta, hillitty ja charmikkaan oloinen, hieman pippuroitu ja suolattu makunautinto. Maukasta tavaraa kaikkiaan, selvästi savolainen ja portin ote tuntuu kuitenkin, tämä on vähemmän suolaista kuin saksalainen kollegansa ja seos on muutenkin linjaltaan vähemmän maustettua. Tässä se ei häiritse, sillä makukanta on sovitettu selkeästi omaa nuoruuttaan analysoivalle ja makkara-osaamistaan hakevalle suomalaiselle syöjälle joka tahtoo laajentaa varovaisesti kokemuksiaan ja mualimanherkkuihin uppoutua aluksi turvallisen suomalaisen vaihtoehdon kautta. Ja portti savonmaan omana lippulaivana sellaisen tarjoaa nytkin.
Kyytipojaksi laitetaan pikkusipuleita,kurkkuja ja saksalaisittain hapankaalia,paljon,paljon!
Sinapiksi vahvaa Auraa tai muuta makkaran omaa mietoa makua kohottavaa lisuketta.
Portti jatkaa mukavia aluevaltauksiaan makkaramualimassa ja tekee sen perinteisellä taidolla ja hyvällä maulla: Nytkin on saavutettu hyvä ja tasapainoinen makkara jonkakautta kelpaa oktoberfesteille lähteä bratwurstinkotimaailmaan, saksanmaalle uber alles.
Pisteitä 4/5 ja kehotus jatkaa samallakokeilulinjalla.
PORTIN BRATWURST
JAWOHL, maine härren! Totta sen on! Portti avaa makkaramualiman portit keski-eurooppaan grillaavien nahkahousujen eli saksamannien kotikonnuille, sinne pääsee nyt ilman finnairia sillä portti pamautti markkinoille oman bratwurstin, aivan totta!
Paketti kaupan hyllyllä on samaa sarjaa ulkoisesti kuin olutmakkara-ja kaverit sarjaa, mutta tummempi ja juhlallisempi. Se siis mukaan kassiin!
Paketissa on neljä ujohkon oloista hiukan kapeampaa poikasta jotka tunnistetaan kuitenkin bratwurstiksi, vaalea iho ja olemus ovat ihan taattua lajiketta. Eikun pannulle.
Makkarat paistuvat kiltisti ja tummentuminen tapahtuu bratwurstin tapaan hillitysti, eli paistovakoja kuumuudesta syntyy enemmän kuin rusketusta. Toki aurinkoa nämäkin pojat saavat pitkällä ja hitaalla paistolla mutta värikehitys on hallittu ja hillitty.
Tuoksu on lihainen: seos on kuivahkoa, tasapainoista ja leikkaantuu kiltisti. Bratwurstin yksi lumo on hitaassa, hiljaisessa tasaisessa paistamisessa jotta pinnasta tulee rapeasti leikkaantuva.
Maistetaan: kielelle nousee hitaasti puhtaan lihainen maku ilman lisäainekuorrutusta, hillitty ja charmikkaan oloinen, hieman pippuroitu ja suolattu makunautinto. Maukasta tavaraa kaikkiaan, selvästi savolainen ja portin ote tuntuu kuitenkin, tämä on vähemmän suolaista kuin saksalainen kollegansa ja seos on muutenkin linjaltaan vähemmän maustettua. Tässä se ei häiritse, sillä makukanta on sovitettu selkeästi omaa nuoruuttaan analysoivalle ja makkara-osaamistaan hakevalle suomalaiselle syöjälle joka tahtoo laajentaa varovaisesti kokemuksiaan ja mualimanherkkuihin uppoutua aluksi turvallisen suomalaisen vaihtoehdon kautta. Ja portti savonmaan omana lippulaivana sellaisen tarjoaa nytkin.
Kyytipojaksi laitetaan pikkusipuleita,kurkkuja ja saksalaisittain hapankaalia,paljon,paljon!
Sinapiksi vahvaa Auraa tai muuta makkaran omaa mietoa makua kohottavaa lisuketta.
Portti jatkaa mukavia aluevaltauksiaan makkaramualimassa ja tekee sen perinteisellä taidolla ja hyvällä maulla: Nytkin on saavutettu hyvä ja tasapainoinen makkara jonkakautta kelpaa oktoberfesteille lähteä bratwurstinkotimaailmaan, saksanmaalle uber alles.
Pisteitä 4/5 ja kehotus jatkaa samallakokeilulinjalla.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
LOKAKUUN MAKKARA: ATRIAN PUNAINEN
Sisällisotaa makkara-alalla
ATRIAN PUNAINEN LENKKIMAKKARA 400 G / Atria Oy
HARVOIN on kilpailijafirmat ottaneet toisistaan mittaa perinteisen lenkkimakkaran kohdalla niin vakavamielisesti kuin mitä ruokatalot Atria ja HK ovat tehneet. Kun HK lanseerasi aikoinaan sinisen lenkkinsä, kävi Atria mietteliääksi ja halusi tulla mukaan kansallismakkarakisaan joka on melkein yhtä jännää kuin kansallisaarteen etsintä mutta maukkaampaa. Siispä Atria valmisti ensin ruokamakkaran sinisen rinnalle, mutta ei ristinyt sitä juuri Atrian uunilenkkiä kummemaksi: Pakettikin oli suunnilleen atrian valkoinen jossa vain atrian punainen merkki, mutta jonkin aikaa jälkeen alkoi tapahtua!
Tehtaalla julistettiin äänetön sota HK:lle ja lähdettiin haastamaan sinisen asemaa johtavan kansallismakkarana. Syntyi virallinen Atrian punainen lenkki.
Laitoimme paketit vierekkäin pöydälle ja vertailimme aikoinaan tuotteita: Atrian punainen on verrattuna edeltäjäänsä sotaisamman näköinen, kauttaaltaan vahvasti punainen paketti nimensä mukaan, ja pötkökoko sylinterinpuolikkaissa näyttäisi olevan aavistuksen paksumpaa tavaraa vaikka grammamääräksi paketissa ilmoitetaankin perinteinen 400 grammaa.
Avasimme paketin ja tuttu tuoksahdus sieltä tulla tulvahti: Matala, pehmeä peruslenkin tuoksu jossa hiukan makeaa tuoksahdusta. Leikkasimme viipaleita ja koostumus on melkein sama kuin aikaisempi, tosin hiukan lihaisamman näköinen. Jauhovalkeus uupuu samassa mitassa kuin klassisen uunilenkin aikana.
Sitten tärkein hetki tasavallan kansallismakkaran taistelussa: Makutesti.
Maku on ensin lähes tuttu uunilenkin perusmakea, hiukan jauhoinen tyyli mutta hiukan paremmin pureskeltuna se alkaa saada lihaisuutta suunpohjalla. Lihapitoisuutta -tai ainakin lajiketta on siis paranneltu, on ensitoteamus kylmänä. Kylmätesti on HK:n sinisen haastolistalla.
Maku tuntuisi alkuun mukamas samankaltaiselta kuin sinisessä, mutta tämän makkaran seos on mukavalla tavalla hiukan makeampaa ja ja ehkä vähän jauhomaisempaa siniseen verrattuna, mutta parempaa kylmänä kuin muinainen uunilenkki oli.Onnistunut perussekoitus siis.
Paistettuna pannulla uunissa punainen turpoaa kuin valtion ylijäämä ja rehottaa naama punaisena pannulla kuin joulupukki 20 totin jälkeen, ja ruskistuu todella nopeasti, älä siis polta!
HK tuntui olevan hitaammin paistuva tähän verraten paistotestissä.
Rasvaisuus näiden kahden välillä ei paljoa eroa, punainen on ehkä vähän tirskuvampi tarkoituksella sillä tasoitetaan jauhoisuutta joka ei kuitenkaan häiritse.Seoksessa on kosteutta enemmän kuin rasvaa joka on hyvä asia itsessään.
Juuston kanssa tämä on herkkua, sillä kuumennettaessa juusto kaveeraa samaa tahtia makkaran kanssa ja tämä on siis oikein hyvä juustomakkaraksi kotikonstein.
Liha leikkaantuu erittäin kevyesti ja koostumus on höllempi kuin sinisellä.Maku on mukavan tasainen ja liha-jauhotasapaino on tähän hintaluokkaan asiallinen.
Testi on tehty.Pystyikö punainen haastamaan sinisen?
Se jää jälleen kerran jokaisen omaksi valinnaksi: Koemaistajamme mukaan punainen pystyy kilpailemaan hyvin sinisen kanssa, mutta makusuunta on selkeästi erilainen tosin hetken aikaa piti maistella kumpaakin ja analysoida pieniä hienouksia. HK on tavoitellut kansanomaista hienostunutta aatelisuutta ja Atria taas maukasta jokamiehen perusevästä. Atrian on lähtenyt haastamaan oikein suuren kilpakumppaninsa: Ei kopioimalla sinistä vaan luomalla oman peruslenkki-vivahteensa, parilla omalla selkeällä makuratkaisulla koskien makkaran kosteutta ja rasva/jauhotasapainoa ynnä hillittyä maustelinjaa.
Savolainen sanoisi että kumpaakin syö ennenkuin selkäänsä ottaa, mutta todettakoon että kummatkin ovat onnistuneita luomuksia: Punaisella on oma paikkansa makkarmualimassa, HK sinisen kovana ja hyvälaatuisena haastajana. Koska toisinajattelu on sallittu, tämä punainen kelpaa hyvin vaihtoehto-kasnallismakkaraksi vastarannan ajattelijoille.
Kyllä suomi on hieno maa!
ATRIAN PUNAINEN LENKKIMAKKARA 400 G / Atria Oy
HARVOIN on kilpailijafirmat ottaneet toisistaan mittaa perinteisen lenkkimakkaran kohdalla niin vakavamielisesti kuin mitä ruokatalot Atria ja HK ovat tehneet. Kun HK lanseerasi aikoinaan sinisen lenkkinsä, kävi Atria mietteliääksi ja halusi tulla mukaan kansallismakkarakisaan joka on melkein yhtä jännää kuin kansallisaarteen etsintä mutta maukkaampaa. Siispä Atria valmisti ensin ruokamakkaran sinisen rinnalle, mutta ei ristinyt sitä juuri Atrian uunilenkkiä kummemaksi: Pakettikin oli suunnilleen atrian valkoinen jossa vain atrian punainen merkki, mutta jonkin aikaa jälkeen alkoi tapahtua!
Tehtaalla julistettiin äänetön sota HK:lle ja lähdettiin haastamaan sinisen asemaa johtavan kansallismakkarana. Syntyi virallinen Atrian punainen lenkki.
Laitoimme paketit vierekkäin pöydälle ja vertailimme aikoinaan tuotteita: Atrian punainen on verrattuna edeltäjäänsä sotaisamman näköinen, kauttaaltaan vahvasti punainen paketti nimensä mukaan, ja pötkökoko sylinterinpuolikkaissa näyttäisi olevan aavistuksen paksumpaa tavaraa vaikka grammamääräksi paketissa ilmoitetaankin perinteinen 400 grammaa.
Avasimme paketin ja tuttu tuoksahdus sieltä tulla tulvahti: Matala, pehmeä peruslenkin tuoksu jossa hiukan makeaa tuoksahdusta. Leikkasimme viipaleita ja koostumus on melkein sama kuin aikaisempi, tosin hiukan lihaisamman näköinen. Jauhovalkeus uupuu samassa mitassa kuin klassisen uunilenkin aikana.
Sitten tärkein hetki tasavallan kansallismakkaran taistelussa: Makutesti.
Maku on ensin lähes tuttu uunilenkin perusmakea, hiukan jauhoinen tyyli mutta hiukan paremmin pureskeltuna se alkaa saada lihaisuutta suunpohjalla. Lihapitoisuutta -tai ainakin lajiketta on siis paranneltu, on ensitoteamus kylmänä. Kylmätesti on HK:n sinisen haastolistalla.
Maku tuntuisi alkuun mukamas samankaltaiselta kuin sinisessä, mutta tämän makkaran seos on mukavalla tavalla hiukan makeampaa ja ja ehkä vähän jauhomaisempaa siniseen verrattuna, mutta parempaa kylmänä kuin muinainen uunilenkki oli.Onnistunut perussekoitus siis.
Paistettuna pannulla uunissa punainen turpoaa kuin valtion ylijäämä ja rehottaa naama punaisena pannulla kuin joulupukki 20 totin jälkeen, ja ruskistuu todella nopeasti, älä siis polta!
HK tuntui olevan hitaammin paistuva tähän verraten paistotestissä.
Rasvaisuus näiden kahden välillä ei paljoa eroa, punainen on ehkä vähän tirskuvampi tarkoituksella sillä tasoitetaan jauhoisuutta joka ei kuitenkaan häiritse.Seoksessa on kosteutta enemmän kuin rasvaa joka on hyvä asia itsessään.
Juuston kanssa tämä on herkkua, sillä kuumennettaessa juusto kaveeraa samaa tahtia makkaran kanssa ja tämä on siis oikein hyvä juustomakkaraksi kotikonstein.
Liha leikkaantuu erittäin kevyesti ja koostumus on höllempi kuin sinisellä.Maku on mukavan tasainen ja liha-jauhotasapaino on tähän hintaluokkaan asiallinen.
Testi on tehty.Pystyikö punainen haastamaan sinisen?
Se jää jälleen kerran jokaisen omaksi valinnaksi: Koemaistajamme mukaan punainen pystyy kilpailemaan hyvin sinisen kanssa, mutta makusuunta on selkeästi erilainen tosin hetken aikaa piti maistella kumpaakin ja analysoida pieniä hienouksia. HK on tavoitellut kansanomaista hienostunutta aatelisuutta ja Atria taas maukasta jokamiehen perusevästä. Atrian on lähtenyt haastamaan oikein suuren kilpakumppaninsa: Ei kopioimalla sinistä vaan luomalla oman peruslenkki-vivahteensa, parilla omalla selkeällä makuratkaisulla koskien makkaran kosteutta ja rasva/jauhotasapainoa ynnä hillittyä maustelinjaa.
Savolainen sanoisi että kumpaakin syö ennenkuin selkäänsä ottaa, mutta todettakoon että kummatkin ovat onnistuneita luomuksia: Punaisella on oma paikkansa makkarmualimassa, HK sinisen kovana ja hyvälaatuisena haastajana. Koska toisinajattelu on sallittu, tämä punainen kelpaa hyvin vaihtoehto-kasnallismakkaraksi vastarannan ajattelijoille.
Kyllä suomi on hieno maa!
lauantai 3. syyskuuta 2011
SYYSKUUN MAKKARA: PORTIN HOT
Portti vastasi suurien haasteeseen
SE ON HOT! Järvi-suomen Portti,chiligrillimakkara 280 g/pakkaus
PORTTI on makkaramualiman tyylikkäin taistelija, joka tekee omia makkarastrategioita ja laatii mielettömän maistuvia tuotteita täysin omilla ehdoillaan ja taidoillaan. Viimeajat makkaramediassa aina USA:ta ja Brasilian viidakkojen ja tiidetin yläköjen kautta Moskovaan asti kiirineet uutiset ovat rummuttaneet kahden suuren, HK:n Kabanossin ja Atrian Wilhelmin suuresta taistelusta Chili-makkaroitten maailmanvaltauksesta. Summia tähän maustemakkaran planetaariseen mittelöön on käytetty vissiin jo enemmän kuin Kiinan ylijäämää valtiolla on, joten taistelun tässä vaiheessa kuuluukin asiaan että suomessa käytävän makkarapelin kolmas pelaaja, savon ja järvi-suomen portti tekee yllätysvedon ja vastaa omalla erikoistuotteellaan.
KÄVIN päivänä hajamielisenä muutamana lähikaupassa ja portin makkarahyllyltä kuului kummallista makkarakielistä rupattelua, joten pysähdyin hetkeksi kuulemaan: No, siellä Portin Olutmakkaran vierellä oli toinen samannäköinen paketti jonka kanssa Olutmakkara heitti hiljaisella matalalla jorinalla jotakin juttua, keskeytin keskustelun ja katsoin kuka siellä rapisee. Ei, en ole tullut yhtään sen hullummaksi kuin viimeiseen 48 vuoteen, nimittäin makkaran aidolle ystävälle kehittyy seitsemäs aisti, kyky kommunikoida makkaran kanssa. Sitä tuijottaa pakettia ja sen tuoteselostetta kaupassa ja kuulee selvästi kun se juttelee sinulle, mutta ilman ääntä.
Tämä ns. Makkara-aisti kehittyy kuitenkin vasta useitten vuosikymmenten jälkeen, joten jos et heti tätä sivustoa luettuasi kuule sisäisiä ääniä lähikaupan hyllyllä, älä peljästy.Olet valittu mutta vasta aikojen kuluttua vasta tuhansien grilliliekkien hehkuttua yössä.
MUTTA sitten itse asiaan: HOT-paketti on siis samanoloinen kuin portin Olutmakkarapaketti, mutta sinimustan kansiasun keskellä on oranssipunainen HOT -kolmio ja siinä kirjoituksen alla ensimmäinen asia joka lämmitti: lihapitoisuus 87% ! Kokonaista 87, ajatella! Äkkiä kotiin ja saunan jälkeen valmistamaan: paketin avaamisessa tuoksahtaa heti voimakas chilin ja lihan yhdistelmä, neljä potraa pönäkkää makkarapoikaa ovat tietysti hiukan pienempiä kuin normaali neljäsatasen paketti mutta eipä haittaa: Päätin makkaroitten tuhdinoloisen ja vahvan massan takia paistaa ne nyt pannulla,ilman lisärasvaa tai nestettä hauduttamalla kannen alla: Ensiksi puoli tuntia lieden 6-numerosta alaspäin lukien kolmosella, käännä 15 minuutin kohdalla makkaroita ja kun toiset 15 minuttia on mennyt käännä hetkeksi 3-4 minuutiksi kutoselle ja sitten kokonaan lämpö pois, anna hautua vielä 5-10 minuuttia: Nyt makkarat ovat saaneet hitaan lämpönostatuksen, ja kuori on kauniisti ja rauhallisesti ruskettunut ja siinä on railoja.
Nostetaan lautaselle: Rasvaa ei todellakaan ole, mitään ei valu railoista, mutta rauhallisen paistamisen ansiosta myöskään palovammoja tai hiiltymistä ei ole tullut vaan kaunis pinta.
Laitetaan tähän aitoa Auran sinappia (keskivahvaa tänään) ja leikataan pala.
Ensin maistuu muutaman sekunnin ajan tavallinen makkaramaku, mutta sitten mutustelun myötä alkaa hitaasti ja tasaisesti nousta ihana chilin ja jalapenon polte, sieltä tuhdin täyslihan takaa joka voimistuu hitaasti ja varmasti koko ajan: Kyllä, tässä on potkua, kun vähän aikaa ollaan paloja mussuteltu on polte lopulta täydessä terässä: Se on vahva, mutta ei kuitenkaan liikaa polta suulakea eli hikoilla ei tarvitse syödessä: taustalla laulaa vielä vissiin mustapippuri solistina ja yhdistelmä on muikea! Portin tehtaan makkaraGuru on saavuttanut jälleen makuharmonian, savolais-ugrilaisen mielenrauhan itämaiseen poltteeseen yhdistettynä, fengshui savolax kertakaikkiaan! Chilin maku viipyy, se viipyy pitkään kitalaessa ja pysyy viriilisti yllä koko aterinoinnin ajan, juuri sopivan makuisena! Kyytipoikana lautasellamme on tänään Rasilaisen valkosipulihapankaalia sekä uutena vetona tuoreita herkkusieniä, ei siis purkkijuttuja vaan hollantilaisia sieniä suoraan pelloilta, ei paistettuna eikä liemessä, vaan puhtaan tuoreina. Leikkasimme isot sienet suuriksi viipaleiksi, ja siihen makkarapalan syönnin väleihin on hyvä ottaa yksinään mutusteltavaksi pari isoa tuoresieniviipaletta, tuoreen herkkusienen maku paitsi pääsee parhaisiin oikeuksiinsa justiinsa tuoreena kielellä, se jäähdyttää välillä suuta mukavasti imaisten chilinpoltetta pienemmälle liekille, siis uusi löytö ruoka-ainesten keskinäisissä suhteissa.Kokeilkaapa! ja kolmantena suupalana siis hapankaalia.
Kun lautanen on tyhjä, huomaamme neljännen paketin makkaran katselevan meitä vielä käsi pään alla pannulta: Lähes kasikymppinen lihapitoisuus täytti minut, koko pakettia ei tarvinnut syödä vaan tres hombres paketista riitti!
HYVIN on portti vastannut makkaramaailman jättien chili-ja jalapenotaisteluun mausteisten makkaroitten kentillä: Portin HOT on portin tuotteitten tapaan tasapainoinen, helposti syötävä ja kansanläheinen tuote, mutta se puraisee juuri sopivasti ja tarpeeksi lujaa chilipitoisuudellaan ollakseen mukana haastamassa ihmiskunnan suita 3000-luvun makkaratulevaisuuteen.
(Talouslamaa suurempi huoli on makkaran riittävyys ja lajien säilyminen kansainvälisesti kuten kaikki vähänkin sivistyneet ihmiset tajuavat)
Portti teki sen taas, täysin omilla ehdoillaan ja tyylillään! Aivan mahtava grilliuutuus ja herkullinen,täyteläinen ja omaleimainen chilimakkara.
Tästä kokemuksesta tuli niin hyvälle tuulelle sielun, vatsan ja psyyken kanssa että FengShui-makkarasielutasapaino on tyydyttynyt, se ei voi olla puolueeton arvioija tässä olotilassa vaan antaa täydet viisi pistettä uudelle Portin HOT-grillimakkaralle. Olkoon liikaa tai liian vähän, tämä poika on nirvanassa ja pysyy siellä jonkun aikaa.Siitä se vitonen tässä kovassa mualimassa, missä vain mies, makkara ja isänmaa muistetaan!
SE ON HOT! Järvi-suomen Portti,chiligrillimakkara 280 g/pakkaus
PORTTI on makkaramualiman tyylikkäin taistelija, joka tekee omia makkarastrategioita ja laatii mielettömän maistuvia tuotteita täysin omilla ehdoillaan ja taidoillaan. Viimeajat makkaramediassa aina USA:ta ja Brasilian viidakkojen ja tiidetin yläköjen kautta Moskovaan asti kiirineet uutiset ovat rummuttaneet kahden suuren, HK:n Kabanossin ja Atrian Wilhelmin suuresta taistelusta Chili-makkaroitten maailmanvaltauksesta. Summia tähän maustemakkaran planetaariseen mittelöön on käytetty vissiin jo enemmän kuin Kiinan ylijäämää valtiolla on, joten taistelun tässä vaiheessa kuuluukin asiaan että suomessa käytävän makkarapelin kolmas pelaaja, savon ja järvi-suomen portti tekee yllätysvedon ja vastaa omalla erikoistuotteellaan.
KÄVIN päivänä hajamielisenä muutamana lähikaupassa ja portin makkarahyllyltä kuului kummallista makkarakielistä rupattelua, joten pysähdyin hetkeksi kuulemaan: No, siellä Portin Olutmakkaran vierellä oli toinen samannäköinen paketti jonka kanssa Olutmakkara heitti hiljaisella matalalla jorinalla jotakin juttua, keskeytin keskustelun ja katsoin kuka siellä rapisee. Ei, en ole tullut yhtään sen hullummaksi kuin viimeiseen 48 vuoteen, nimittäin makkaran aidolle ystävälle kehittyy seitsemäs aisti, kyky kommunikoida makkaran kanssa. Sitä tuijottaa pakettia ja sen tuoteselostetta kaupassa ja kuulee selvästi kun se juttelee sinulle, mutta ilman ääntä.
Tämä ns. Makkara-aisti kehittyy kuitenkin vasta useitten vuosikymmenten jälkeen, joten jos et heti tätä sivustoa luettuasi kuule sisäisiä ääniä lähikaupan hyllyllä, älä peljästy.Olet valittu mutta vasta aikojen kuluttua vasta tuhansien grilliliekkien hehkuttua yössä.
MUTTA sitten itse asiaan: HOT-paketti on siis samanoloinen kuin portin Olutmakkarapaketti, mutta sinimustan kansiasun keskellä on oranssipunainen HOT -kolmio ja siinä kirjoituksen alla ensimmäinen asia joka lämmitti: lihapitoisuus 87% ! Kokonaista 87, ajatella! Äkkiä kotiin ja saunan jälkeen valmistamaan: paketin avaamisessa tuoksahtaa heti voimakas chilin ja lihan yhdistelmä, neljä potraa pönäkkää makkarapoikaa ovat tietysti hiukan pienempiä kuin normaali neljäsatasen paketti mutta eipä haittaa: Päätin makkaroitten tuhdinoloisen ja vahvan massan takia paistaa ne nyt pannulla,ilman lisärasvaa tai nestettä hauduttamalla kannen alla: Ensiksi puoli tuntia lieden 6-numerosta alaspäin lukien kolmosella, käännä 15 minuutin kohdalla makkaroita ja kun toiset 15 minuttia on mennyt käännä hetkeksi 3-4 minuutiksi kutoselle ja sitten kokonaan lämpö pois, anna hautua vielä 5-10 minuuttia: Nyt makkarat ovat saaneet hitaan lämpönostatuksen, ja kuori on kauniisti ja rauhallisesti ruskettunut ja siinä on railoja.
Nostetaan lautaselle: Rasvaa ei todellakaan ole, mitään ei valu railoista, mutta rauhallisen paistamisen ansiosta myöskään palovammoja tai hiiltymistä ei ole tullut vaan kaunis pinta.
Laitetaan tähän aitoa Auran sinappia (keskivahvaa tänään) ja leikataan pala.
Ensin maistuu muutaman sekunnin ajan tavallinen makkaramaku, mutta sitten mutustelun myötä alkaa hitaasti ja tasaisesti nousta ihana chilin ja jalapenon polte, sieltä tuhdin täyslihan takaa joka voimistuu hitaasti ja varmasti koko ajan: Kyllä, tässä on potkua, kun vähän aikaa ollaan paloja mussuteltu on polte lopulta täydessä terässä: Se on vahva, mutta ei kuitenkaan liikaa polta suulakea eli hikoilla ei tarvitse syödessä: taustalla laulaa vielä vissiin mustapippuri solistina ja yhdistelmä on muikea! Portin tehtaan makkaraGuru on saavuttanut jälleen makuharmonian, savolais-ugrilaisen mielenrauhan itämaiseen poltteeseen yhdistettynä, fengshui savolax kertakaikkiaan! Chilin maku viipyy, se viipyy pitkään kitalaessa ja pysyy viriilisti yllä koko aterinoinnin ajan, juuri sopivan makuisena! Kyytipoikana lautasellamme on tänään Rasilaisen valkosipulihapankaalia sekä uutena vetona tuoreita herkkusieniä, ei siis purkkijuttuja vaan hollantilaisia sieniä suoraan pelloilta, ei paistettuna eikä liemessä, vaan puhtaan tuoreina. Leikkasimme isot sienet suuriksi viipaleiksi, ja siihen makkarapalan syönnin väleihin on hyvä ottaa yksinään mutusteltavaksi pari isoa tuoresieniviipaletta, tuoreen herkkusienen maku paitsi pääsee parhaisiin oikeuksiinsa justiinsa tuoreena kielellä, se jäähdyttää välillä suuta mukavasti imaisten chilinpoltetta pienemmälle liekille, siis uusi löytö ruoka-ainesten keskinäisissä suhteissa.Kokeilkaapa! ja kolmantena suupalana siis hapankaalia.
Kun lautanen on tyhjä, huomaamme neljännen paketin makkaran katselevan meitä vielä käsi pään alla pannulta: Lähes kasikymppinen lihapitoisuus täytti minut, koko pakettia ei tarvinnut syödä vaan tres hombres paketista riitti!
HYVIN on portti vastannut makkaramaailman jättien chili-ja jalapenotaisteluun mausteisten makkaroitten kentillä: Portin HOT on portin tuotteitten tapaan tasapainoinen, helposti syötävä ja kansanläheinen tuote, mutta se puraisee juuri sopivasti ja tarpeeksi lujaa chilipitoisuudellaan ollakseen mukana haastamassa ihmiskunnan suita 3000-luvun makkaratulevaisuuteen.
(Talouslamaa suurempi huoli on makkaran riittävyys ja lajien säilyminen kansainvälisesti kuten kaikki vähänkin sivistyneet ihmiset tajuavat)
Portti teki sen taas, täysin omilla ehdoillaan ja tyylillään! Aivan mahtava grilliuutuus ja herkullinen,täyteläinen ja omaleimainen chilimakkara.
Tästä kokemuksesta tuli niin hyvälle tuulelle sielun, vatsan ja psyyken kanssa että FengShui-makkarasielutasapaino on tyydyttynyt, se ei voi olla puolueeton arvioija tässä olotilassa vaan antaa täydet viisi pistettä uudelle Portin HOT-grillimakkaralle. Olkoon liikaa tai liian vähän, tämä poika on nirvanassa ja pysyy siellä jonkun aikaa.Siitä se vitonen tässä kovassa mualimassa, missä vain mies, makkara ja isänmaa muistetaan!
maanantai 15. elokuuta 2011
ELOKUUN MAKKARA
ATRIA WILHELM CHILI-JUUSTOGRILLIMAKKARA
UUTUUS on makkarakin kun sen yksikin osatekijä on onnistuneesti muutettu entisistä versioista uudeksi, Atria on jatkanut kokeilujaan chilipippurin maailmassa ja risteyttänyt vaihteeksi chilin ja juuston uutukaisessaan. No pitihän sitä maistella, houkuttimena oli ollut aikaisempi kabanossin vastaavanlainen pippuri-juustomakkara, eli eikun vertailemaan.
Kokeilimme piruuttaan ihan tavallista mikroaaltouunia, koska kiireinen suomalainen ei aina jaksa enää lauantai-iltana koota grilliä eikä väsymykseltään välttämätät jaksa edes odotella uunin kuumenista. Tämä varsinkin, jos saunaillasta on unohtunut makkaran paisto kiukaalla.
No, tiede saakoon oman osansa tässäkin lajissa joten annettiin mikron keksijälle mahdollisuus lunastaa paikkansa makkaramiesten maailmassa, joka on vaativuudeltaan yliopistotasoakin korkeampi titteli.Kauniista Wilhem-paketista nelikko suoraa päätä miksoon ja neljä ja puoli minuuttia täysillä, katotaas kuin jätkäin käy.
Sieltähän se puhallus alkoi ja paukkuminen kun kolme ja puoli minuttia oli korvennettu täysillä, ja lähemmäs viiden minuutin jälkeen avasimme luukun ja höyryjen hälvettyä otimme kuumennetun porukan lautaselle: Mikro osaa joskus paistaa ikäänkuin se ruskistaisi (emme tarkoita grillaustoiminnolla varustettua mikroa jollaisia insnöörit ovat toki väsänneet) ja tämän makkaran runsas juusto oli halunnut tulla kuorien yli halkeamien välistä jo puolessavälissä paistoa. Aktiivinen makkara, joka tahtoo tulla paistetuksi vaikka missä uunissa. Hyväluonteinen makkara siis! Lautaselle nostattuamme tämä makkara paljastuu hyvinkin juustoiseksi, leikkaantuu senmukaan hiukan venyvästi: Sitten makuelämys.
Kyllä. On tässä chiliä ihan kivasti ja sopivan keskiverto polte nousee jokaisella palan pureskelulla juustovallin takaa suun pohjia myöten: Ei liikaa, mutta yleiseen suomalaiseen maltilliseen chili-maustetasoon verraten aika hyvä potkaisu.Maku on pääpainotteisesti chilin hallitsema, tosin juusto muistuttaa avioliiton toisesta osapuolesta aika ajoin mukavasti.Juusto maku tulee parhaiten esiin tässä kombinaatiossa kun kanditaatti on jo lautasella hiukan jäähtyneempi.
Makkara-evoluutiota tarkastellessamme voimme tehdä yksiselitteisen johtopäätöksen: Tehtaamme ovat alkaneet satsata chilinpoltteeseen rohkeammin makua ja voimaa, tämä makkara on muinoisen Chorizon-tuotteen tasolla tulisuudessaan.
Suomesta löytyy nyt perusgrillituotteissa 3-4 selkeästi maustetumpaa ehdokasta siis.
Ja se on suuressa mitassa myytäville makkaramerkeille hyvä tulos historian tässä vaiheessa.
Ei tarvitse enää etsiä erikoismakkaroita jotta suussa saa tänään tulenlieskat esille ja huomenaamulla sitten intiiimissä tyhjennyksessä toiset lieskat ns. jälkipoltot. (Perinteinen jälkipolttohan tarkoittaa avaruusmatkailussa lentoradan korjausta suihkusuuntauksella)
Tämä on täsmällinen makkara. Paistotulos valmistuu sotilaallisen täsmällisesti, maku on sotilaallisen täsmällinen ja polte täsmällisesti haettu. Valmistajana Atrian tehtailla lienee ollut vanha sotilasmestari, muonamajuri entinen armeijan mies.Ja jollei ole niin onpahan hyvin kehitetty!
Pinnoja 4,5/5 ja suurin merkitys tämän tuotteen synnyssä: Poltteinen valikoima laajenee siitä pitäville. Vähän kuin viiniä tuotiin suomeen ennenvanhaan ja vain joku harva joi, nyt sitä kippaa vaikka insinööri ja kadunlakaisija päät vastakkain hoilaten iltanuotiolla, tietenkin makkarapannu välissä.
UUTUUS on makkarakin kun sen yksikin osatekijä on onnistuneesti muutettu entisistä versioista uudeksi, Atria on jatkanut kokeilujaan chilipippurin maailmassa ja risteyttänyt vaihteeksi chilin ja juuston uutukaisessaan. No pitihän sitä maistella, houkuttimena oli ollut aikaisempi kabanossin vastaavanlainen pippuri-juustomakkara, eli eikun vertailemaan.
Kokeilimme piruuttaan ihan tavallista mikroaaltouunia, koska kiireinen suomalainen ei aina jaksa enää lauantai-iltana koota grilliä eikä väsymykseltään välttämätät jaksa edes odotella uunin kuumenista. Tämä varsinkin, jos saunaillasta on unohtunut makkaran paisto kiukaalla.
No, tiede saakoon oman osansa tässäkin lajissa joten annettiin mikron keksijälle mahdollisuus lunastaa paikkansa makkaramiesten maailmassa, joka on vaativuudeltaan yliopistotasoakin korkeampi titteli.Kauniista Wilhem-paketista nelikko suoraa päätä miksoon ja neljä ja puoli minuuttia täysillä, katotaas kuin jätkäin käy.
Sieltähän se puhallus alkoi ja paukkuminen kun kolme ja puoli minuttia oli korvennettu täysillä, ja lähemmäs viiden minuutin jälkeen avasimme luukun ja höyryjen hälvettyä otimme kuumennetun porukan lautaselle: Mikro osaa joskus paistaa ikäänkuin se ruskistaisi (emme tarkoita grillaustoiminnolla varustettua mikroa jollaisia insnöörit ovat toki väsänneet) ja tämän makkaran runsas juusto oli halunnut tulla kuorien yli halkeamien välistä jo puolessavälissä paistoa. Aktiivinen makkara, joka tahtoo tulla paistetuksi vaikka missä uunissa. Hyväluonteinen makkara siis! Lautaselle nostattuamme tämä makkara paljastuu hyvinkin juustoiseksi, leikkaantuu senmukaan hiukan venyvästi: Sitten makuelämys.
Kyllä. On tässä chiliä ihan kivasti ja sopivan keskiverto polte nousee jokaisella palan pureskelulla juustovallin takaa suun pohjia myöten: Ei liikaa, mutta yleiseen suomalaiseen maltilliseen chili-maustetasoon verraten aika hyvä potkaisu.Maku on pääpainotteisesti chilin hallitsema, tosin juusto muistuttaa avioliiton toisesta osapuolesta aika ajoin mukavasti.Juusto maku tulee parhaiten esiin tässä kombinaatiossa kun kanditaatti on jo lautasella hiukan jäähtyneempi.
Makkara-evoluutiota tarkastellessamme voimme tehdä yksiselitteisen johtopäätöksen: Tehtaamme ovat alkaneet satsata chilinpoltteeseen rohkeammin makua ja voimaa, tämä makkara on muinoisen Chorizon-tuotteen tasolla tulisuudessaan.
Suomesta löytyy nyt perusgrillituotteissa 3-4 selkeästi maustetumpaa ehdokasta siis.
Ja se on suuressa mitassa myytäville makkaramerkeille hyvä tulos historian tässä vaiheessa.
Ei tarvitse enää etsiä erikoismakkaroita jotta suussa saa tänään tulenlieskat esille ja huomenaamulla sitten intiiimissä tyhjennyksessä toiset lieskat ns. jälkipoltot. (Perinteinen jälkipolttohan tarkoittaa avaruusmatkailussa lentoradan korjausta suihkusuuntauksella)
Tämä on täsmällinen makkara. Paistotulos valmistuu sotilaallisen täsmällisesti, maku on sotilaallisen täsmällinen ja polte täsmällisesti haettu. Valmistajana Atrian tehtailla lienee ollut vanha sotilasmestari, muonamajuri entinen armeijan mies.Ja jollei ole niin onpahan hyvin kehitetty!
Pinnoja 4,5/5 ja suurin merkitys tämän tuotteen synnyssä: Poltteinen valikoima laajenee siitä pitäville. Vähän kuin viiniä tuotiin suomeen ennenvanhaan ja vain joku harva joi, nyt sitä kippaa vaikka insinööri ja kadunlakaisija päät vastakkain hoilaten iltanuotiolla, tietenkin makkarapannu välissä.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
HEINÄKUUN MAKKARA
HK :N SININEN -- KANSALLISMAKKARA
SUOMI on tuntenut makkaran nimeltään HK:n sininen, Hkblöö, blegu, miehen vihannes, kyrsä, klöntti,biitti, varaeines, pahanpäivänvara jne jokaisen syntyhetken jälkeen melkein ensimmäisenä sanana ennenkuin vaavi osasi sanoa "isi" tai "Äiti".
Tämä maailmansotien jälkeen ensimmäisenä kaikkien tuntemana suomalaisena makkaratuotteena Helsingin kauppiaitten lanseerama isänmaalliseen siniseen kelmuun pakattu kaksipyttyinen perinteinen lenkkimakkara symbolisoi yhtä montaa asiaa kuin on suomalaisia: Jokaisen viisimiljoonaisen kansan jäsenen suussa maistuu tasan oma maku tästä makkarasta, ja se tuo koko elämän kokemusten sarjat mieleen kun tämä makkara laitetaan esille kotoisessa ruokapöydässä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa HK:n sinistä, vaan yhtä monta kuin syöjäänsä. Tässä kunnianarvoisa edesmennyt makkaramestari Hirvonen Helsingin kauppiaitten makkaratehtaassa onnistui täydellisesti: Luoda jokaisen suomalaisen lähestyttävä, henkilökohtaiseksi lopulta omien kokemusten mukaan muovautuva ruoka-eines.Syntyi HK:n sininen lenkki.
SUURIN ansio tällä nerokkalla makkaralla on nimenomaan sen monikäyttöisyys: Lenkkiä voi syödä melkein missä tahansa missä muodossa tahansa, minkä kanssa tahansa ja millä tahansa maustettuna. Itse makkaran sieluun kurkistettaessa makkaramestari loi tuotteen, jonka pohjamaku on hienostuneen tasapainoinen ja rauhallinen, aivan kuin suomalaisen sielunkuva muutenkin.Lenkki kertoo miellyttävällä ja puhtaalla perusmaullaan olevansa rehellinen, yksinkertainen ja luotettava ruokapöydän tuki ja turva, pahan päivän edullinen eines ja krapulaisen miehen aamuinen pelastaja siinä kuin kapakasta hoippuvan yökyöpelin viimeinen riemuhetki kotosalla lieden ääressä, kun mitään muuta yön taiasta ei ole enää aamukolmelta jäljellä tytön lähdettyä ja kaiken muun kadottua suomen syksyiseen kapakkayön epätodelliseen diskousvaan.
HK:n sininen on jääkaapin uskollisin täyte. Se tulee jokaisessa maan makkaraaltaassa vastaan ja sanoo hyvääpäivää, huomennakin on päivä uusi älä sinäveikko huoli. Ota minut kuin Lada tai Jopo, olen yhtä varmasti paikalla täällä huomennakin. Sukupolvien perinne on syntynyt.
ITSE ruokaresepteistä voisi latoa helposti seuraavia klassikoita esille, joita moni meistä on syönyt auringolla ja kuutamolla, pelkkiä helppoja herkullisia esimerkkejä:
HK SININEN JA JUUSTOSIIVUT--viiltoja makkarapuoliskojen päälle, edamjuustoa päälle tai mieluiten valion emmentalia ja uuniin 20 minuuttia, ota auenneet juustopeitteset puoliskot ja nauti. Päiväkotien ja sairaaloiden suursuoksikki, jokaisen helppo kotieväs.
PEKONIKÄÄRYLEISET HK- PALAT
Makkaran puhdas perusmaku saa upean höystön uunissa kun ne kiedotaan oikeisiin pekonisiivuihin. Nam!
MAKKARAKEITTO
Parempaa makkarasoppaa ei aikaiseksi saa kuin HK:n sinisestä, laajasti testattu.
PUSSIIN JA KIUKAALLE
Tämä lenkki on kotonaan saunassa, sille voi melkein vaikka kaljapäissään jutella kiukaalle paistettaessa yhtähyvin kuin naapurin Eerolle. Joskus jopa paremminkin.
KYLMÄOSASTO. Tämä makkara on yksi niitä harvoja joita voi oikeasti syödä kylmänä ja se on hyvää:
KYLMIÄ SIIVUJA RUISLEIVÄLLE ja lasi maitoa.
ei tarvitse erikseen muistuttaa! Yöllinen nautinto kun ei uni muuten keskiyön jälkeen tule.
KYLMÄ PALA SELLAISEENA JA SINAPPIA PÄÄLLE
kun ideat on loppu ja sielukin on väsynyt, niin tarvitaan extempore mahdollisimman yksinkertainen gastronominen repäisy: Kaapista paketti auki, käsin puolet puolikkaasta käteen, muovit pois ja sinappia kasa päälle,suu auki ja muutaman leuan rouskaisun jälkeen voimm taas voittaa seuraavan lätkän MM-kisat tai saada karjalan takaisin enempi kuin litran kerrallaan.
COCTAILPALAT. Tikkujen päähän juustoa, makkarapaloja ja suolakurkkuja. Voilaa!
YLLÄOLEVAT yleiset ja legendaariset nautintotavat ovat toki vain pieni osa HK:n sinisen taikaa, tämä makkara tulee olemaan lopun suomen historiaa tasan samannäköinen kuin sinä tai minä tai ne 4,999 miljoonaa muuta kanssaeläjäämme kylmässä ja pienessä pohjolan siniristilipun maassa. Siinä sen sielun kuva: Jokainen meistä antaa tälle makkaralle , sellaisen kuin sinä ja minä sen itse haluamme. Sitä on myö suomalaisuus, oman herkän sisimmän oodi ja laulu omassa mielessä iltatuulen viestissä siniristilipun liehuessa päittemme yllä. Olkaamme juhlallisia, vaikka kumppanimme olisi illan ainokaisena vain makkara. Meillä kaikilla on siihen täysioikeus.
HK:n sininen ei ole pelkkä lenkkimakkara, se on vuosikymmenien saatossa saavuttanut pienen palan ja haukkaisun hyvin monen meidän suomalaisten sielusta. Se on myös ystävällinen, se antaa sinun syödä niitä toisiakin makkaroita, pitäen paikkansa ja olematta yhtään kateellinen.
Se on reilu suomalainen toveri.
SUOMI on tuntenut makkaran nimeltään HK:n sininen, Hkblöö, blegu, miehen vihannes, kyrsä, klöntti,biitti, varaeines, pahanpäivänvara jne jokaisen syntyhetken jälkeen melkein ensimmäisenä sanana ennenkuin vaavi osasi sanoa "isi" tai "Äiti".
Tämä maailmansotien jälkeen ensimmäisenä kaikkien tuntemana suomalaisena makkaratuotteena Helsingin kauppiaitten lanseerama isänmaalliseen siniseen kelmuun pakattu kaksipyttyinen perinteinen lenkkimakkara symbolisoi yhtä montaa asiaa kuin on suomalaisia: Jokaisen viisimiljoonaisen kansan jäsenen suussa maistuu tasan oma maku tästä makkarasta, ja se tuo koko elämän kokemusten sarjat mieleen kun tämä makkara laitetaan esille kotoisessa ruokapöydässä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa HK:n sinistä, vaan yhtä monta kuin syöjäänsä. Tässä kunnianarvoisa edesmennyt makkaramestari Hirvonen Helsingin kauppiaitten makkaratehtaassa onnistui täydellisesti: Luoda jokaisen suomalaisen lähestyttävä, henkilökohtaiseksi lopulta omien kokemusten mukaan muovautuva ruoka-eines.Syntyi HK:n sininen lenkki.
SUURIN ansio tällä nerokkalla makkaralla on nimenomaan sen monikäyttöisyys: Lenkkiä voi syödä melkein missä tahansa missä muodossa tahansa, minkä kanssa tahansa ja millä tahansa maustettuna. Itse makkaran sieluun kurkistettaessa makkaramestari loi tuotteen, jonka pohjamaku on hienostuneen tasapainoinen ja rauhallinen, aivan kuin suomalaisen sielunkuva muutenkin.Lenkki kertoo miellyttävällä ja puhtaalla perusmaullaan olevansa rehellinen, yksinkertainen ja luotettava ruokapöydän tuki ja turva, pahan päivän edullinen eines ja krapulaisen miehen aamuinen pelastaja siinä kuin kapakasta hoippuvan yökyöpelin viimeinen riemuhetki kotosalla lieden ääressä, kun mitään muuta yön taiasta ei ole enää aamukolmelta jäljellä tytön lähdettyä ja kaiken muun kadottua suomen syksyiseen kapakkayön epätodelliseen diskousvaan.
HK:n sininen on jääkaapin uskollisin täyte. Se tulee jokaisessa maan makkaraaltaassa vastaan ja sanoo hyvääpäivää, huomennakin on päivä uusi älä sinäveikko huoli. Ota minut kuin Lada tai Jopo, olen yhtä varmasti paikalla täällä huomennakin. Sukupolvien perinne on syntynyt.
ITSE ruokaresepteistä voisi latoa helposti seuraavia klassikoita esille, joita moni meistä on syönyt auringolla ja kuutamolla, pelkkiä helppoja herkullisia esimerkkejä:
HK SININEN JA JUUSTOSIIVUT--viiltoja makkarapuoliskojen päälle, edamjuustoa päälle tai mieluiten valion emmentalia ja uuniin 20 minuuttia, ota auenneet juustopeitteset puoliskot ja nauti. Päiväkotien ja sairaaloiden suursuoksikki, jokaisen helppo kotieväs.
PEKONIKÄÄRYLEISET HK- PALAT
Makkaran puhdas perusmaku saa upean höystön uunissa kun ne kiedotaan oikeisiin pekonisiivuihin. Nam!
MAKKARAKEITTO
Parempaa makkarasoppaa ei aikaiseksi saa kuin HK:n sinisestä, laajasti testattu.
PUSSIIN JA KIUKAALLE
Tämä lenkki on kotonaan saunassa, sille voi melkein vaikka kaljapäissään jutella kiukaalle paistettaessa yhtähyvin kuin naapurin Eerolle. Joskus jopa paremminkin.
KYLMÄOSASTO. Tämä makkara on yksi niitä harvoja joita voi oikeasti syödä kylmänä ja se on hyvää:
KYLMIÄ SIIVUJA RUISLEIVÄLLE ja lasi maitoa.
ei tarvitse erikseen muistuttaa! Yöllinen nautinto kun ei uni muuten keskiyön jälkeen tule.
KYLMÄ PALA SELLAISEENA JA SINAPPIA PÄÄLLE
kun ideat on loppu ja sielukin on väsynyt, niin tarvitaan extempore mahdollisimman yksinkertainen gastronominen repäisy: Kaapista paketti auki, käsin puolet puolikkaasta käteen, muovit pois ja sinappia kasa päälle,suu auki ja muutaman leuan rouskaisun jälkeen voimm taas voittaa seuraavan lätkän MM-kisat tai saada karjalan takaisin enempi kuin litran kerrallaan.
COCTAILPALAT. Tikkujen päähän juustoa, makkarapaloja ja suolakurkkuja. Voilaa!
YLLÄOLEVAT yleiset ja legendaariset nautintotavat ovat toki vain pieni osa HK:n sinisen taikaa, tämä makkara tulee olemaan lopun suomen historiaa tasan samannäköinen kuin sinä tai minä tai ne 4,999 miljoonaa muuta kanssaeläjäämme kylmässä ja pienessä pohjolan siniristilipun maassa. Siinä sen sielun kuva: Jokainen meistä antaa tälle makkaralle , sellaisen kuin sinä ja minä sen itse haluamme. Sitä on myö suomalaisuus, oman herkän sisimmän oodi ja laulu omassa mielessä iltatuulen viestissä siniristilipun liehuessa päittemme yllä. Olkaamme juhlallisia, vaikka kumppanimme olisi illan ainokaisena vain makkara. Meillä kaikilla on siihen täysioikeus.
HK:n sininen ei ole pelkkä lenkkimakkara, se on vuosikymmenien saatossa saavuttanut pienen palan ja haukkaisun hyvin monen meidän suomalaisten sielusta. Se on myös ystävällinen, se antaa sinun syödä niitä toisiakin makkaroita, pitäen paikkansa ja olematta yhtään kateellinen.
Se on reilu suomalainen toveri.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Makkaramestari Urho Hirvonen 1933-2011.
Savolainen Makkarakerho kunnioittaa edesmenneen makkaramestari Urho "Urkki" Hirvosen muistoa. Hirvosta pidetään Suomen tunnetuimman makkaran,Hk:n sinisen lenkin luojana. Hirvonen kehitti tuotteen v.1963,ensimmäiset erät syntyivät käsipelillä 400 kg satseissa,tänä päivänä Hk:n sinistä valmistetaan koneellisesti 35000 kg päivässä,peräkkäin laitettuna lenkit muodostaisivat 24 kilometrin janan.
Hk:n Sininen Lenkki on tuote jonka miltei jokainen Suomalainen tuntee. Tapoja nauttia Hk:n sinistä on varmaan niin monta kuin on nauttijaakin,kuka sinapilla ja kuka ilman. Voidaankin sanoa,että Hk:n sininen on eräänlainen Suomen kansallismakkara,ja näin ollen Urho Hirvonen onkin jättänyt ison käden jälkensä Suomalaiseen makkarakulttuuriin.
Urho Hirvosen muistoksi,Savolainen Makkarakerho julkaisee Heinäkuun aikana Hk:n sinisestä jalostettuja reseptejä.
Alla olevasta linkistä Ruokala.comin muistokirjoitus Urho Hirvosesta.
http://www.ruokala.net/uutiset/2011/06/hkn-sinisen-luoja-kuoli
Hk:n Sininen Lenkki on tuote jonka miltei jokainen Suomalainen tuntee. Tapoja nauttia Hk:n sinistä on varmaan niin monta kuin on nauttijaakin,kuka sinapilla ja kuka ilman. Voidaankin sanoa,että Hk:n sininen on eräänlainen Suomen kansallismakkara,ja näin ollen Urho Hirvonen onkin jättänyt ison käden jälkensä Suomalaiseen makkarakulttuuriin.
Urho Hirvosen muistoksi,Savolainen Makkarakerho julkaisee Heinäkuun aikana Hk:n sinisestä jalostettuja reseptejä.
Alla olevasta linkistä Ruokala.comin muistokirjoitus Urho Hirvosesta.
http://www.ruokala.net/uutiset/2011/06/hkn-sinisen-luoja-kuoli
lauantai 25. kesäkuuta 2011
JUHANNUSLENKKEILYÄ KOTKASSA
paras juhannuksen lenkkeilyn muoto on eittämättä - SAUNALENKKI!
PAJUNIEMEN SAUNALENKKI 400 G
ON vettä kymijoessa virranut ja monta makkarapakettia enemmän maailmassa mennyt, kun allekirjoittanut on viimeksi maistanut saati arvioinut perinteistä lenkkimakkaraa. Kokemukset ovat - johtuen grillimakkaran valtaannoususta omassa makkarakultissa- jääneet HK:n sinisen ja Atrian Punaisen aikoihin vuosien taakse, joten pitihän sitä nyt juhannuksen kunniaksi tunnelmoida ja ottaa nostalgian kuorista kiinni. Eikun kaupasta kärriin jotakin persoonallista tavaraa, sellaiseksi osoittautui loppujen lopuksi testin jälkeen vanhan ja perinteikkään pajuniemen valmistama ehta saunalenkki, nimensä mukainen ja arvoinen tuote.
Tämähän on sellainen perinteinen ns.kiekura-mallin lenkki, ei tuplasylinteri kuten HK Blöö, joten paketin avaaminen on yhtä hauskaa kuin HYKS:n kirurgian tohtorilla: Kun pussiin saa reiän ja makkaran pään käteen, niin ulosveto tapahtuu täsmällisemmin kuin leikkauksessa ja jos pussia ei ole avattu kokonaan, myös yhtä mutkikkas toimitus.Mainittakoon, että myös itse kiekura-klassikkolenkki tullaan arvioimaan myöhemmin.
Katse lautaselle ja vielä kylmään saunalenkki-kiekuraan: Miten tälläinen otus pitäisi valmistaa?
Ensiksi tuli mieleen tavallinen grillialusta, mutta tämä kaveri ei ilman palasiksi pilkkomista tahdo asettua pötköttelemään grillille vaan vääntelehtii levottomasti kuorensa kiristyksen takia kuin tasavallan hallituksen muodostaja juhannusaattona: Siispä kokeillaan foliopussissa hauduttamista saunan kiukaalla, sinnehän se epeli kuuluu jo nimensäkin puolesta!
Koska tätä ei ole vähään aikaan tehty, laitetaan pussiin kaveriksi jotakin mikä varmuudeksi antaa kuohkeutta mukaan: Lisätään raakaa sipulia köntän sisään hautumaan, antaa makua ja mureutta jos sitä ei muuten sattuisi löytymään. Nakataanpa kuitenkin vielä oliiviöljyä pari senttiä pussin sisälle varmuudeksi, jotta sipulit marinoituvat kuumetessaan. Kokeillaan!
Eipä ole hauduttamalla saunankivillä pitkään aikaan tullut mitääm tehtyä, nyt tehdään!!
SAUNAN löylyissä kalajuttujen ja elämän raha-ja työ-ja aviomurheitten poistuessa Olvi-tuotteiden ryydittämänä (Olvin saunaolut tässä tarkoituksella, maista myös Halko- olutta) pussi puhisee hiljakseen saunomisen aikana kiukaalla: kannattaa kääntää se yhden kerran ainakin saunomisen aikana.Mitä suurempi jurri sitä suurempi riski että poika polttaa toisen poskensa, siis se joka saunoo siellä paistopussissa samaan aikaan kaverinsa sipulin kanssa.
Optimiajaksi tässä on nyt otettu se yksi tunti, josta makkara hautuu kiuaskivillä 25-40 minuuttia riippuen kuumuudesta. Toki syödä voi välillä pukuhuoneessa ja jatkaa kylpemistä vaikka lopun yötä, mutta me otimme koko projektin tunnissa, jotta tatsi asiaan eli testiin säilyisi.
Kun juhlasauna on saunottu on aika palata keittiöön ja otetaan varovasti kuuma pullistunut pussi kiukaalta, hyvää lupaa koska saunaan on kylvyn loppupuolella jo levinnyt sieraimia hivelevä makkarainen tuoksu, jossa ihanainen sipulihönkäys kutsuu makuhermoja taustalta: Koko sauna tuoksui ensin tervalta ja senjälkeen makkarasipulilta. Ei tarvita reksoonaa kainaloon!
Avaamme pussin ja mahtava höyry kohoaa paljastaakseen upeasti hautuneen, alaosasta hiukan jopa ruskistuneen kiekuran joka on turvonnut puolitoistakertaiseksi ja osittain haljennut: Vaikuttavan kokoinen kiekura on pukeutunut myös turpeisiin sipulirenkaisiin, autuaallinen näky! makkara leikkaantuu vaivattomasti ja siirrämme osan lautaselle, kyytipojaksi paljon sitä hautunutta sipulirengasta ja laitetaan nyt vaaleaa aura-sinappia, vihersalaattia ( Kiinankaali-mandariini-tomaatti-kurkku-paprika- retiisicoctail) ja tietysti - mitä muutakaan, pieniä uusia perunoita jotka on keitetty tillin kera! Koska perunaa ja silliä on juhannuksena turhaa erottaa ilman sielullisia vaurioita, tulkoon silli suosiolla uuden perunan mukana, kokeile Vesta- silliä, hävyttömän kallista ja pieni purkki mutta ehkä parasta suomessa myytävää silliä.
Muista silleistä Boyn matjessilli on herkullista ja ylipäätään tätä lautasellista koristaa parhaiten maullisesti juuri matjes kuin matjes koska sinappia ja sipulia on jo.
Liha leikkaantuu helposti ja on haudutetuksi yllättävän rapeaa: Maku on rauhallisen tasapainoinen,vähän maustettu. maukkaan lihaisa ja runsas. Rasvaisuus ei silti tässä tirise vaan lihaseos on nimenomaan kostea oikealla tavalla.
Sipulihauteen aromit ovat tarttuneet kivasti pintaan ja sipulin ystävälle tämä on mannaa.
Ateria on suomalaisen yksinkertainen ja puhdas, maan elementtejä: Puhtaan makuista perusmakkaraa, paljon kotimaisia vihanneksia ja maukasta uutta perunaa hyvällä sillillä höystettynä, pehmeää sinappia kummina.
Kyllä maistui kansallis-kiekura, tyytyväinen toteamus: Nyt iltaa istumaan kanssa etelä-afrikkalaisen punaviinin (jälkiruokajuoma vaimon vaatimuksesta, no kyllä raavallekin maistuu kun on vaan hyvä vinkku, ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi tässäkään kokeile mm. Obikwa -merkkiä) ja vielä muutama olunen. Ilta tummenee kotkan taivaalla, omalla parvekkeella on mukavaa seurata yötöntä yötä saunan ja aterian jälkeen. HYVÄÄ JUHANNUSTA!
Jussi.
PAJUNIEMEN SAUNALENKKI 400 G
ON vettä kymijoessa virranut ja monta makkarapakettia enemmän maailmassa mennyt, kun allekirjoittanut on viimeksi maistanut saati arvioinut perinteistä lenkkimakkaraa. Kokemukset ovat - johtuen grillimakkaran valtaannoususta omassa makkarakultissa- jääneet HK:n sinisen ja Atrian Punaisen aikoihin vuosien taakse, joten pitihän sitä nyt juhannuksen kunniaksi tunnelmoida ja ottaa nostalgian kuorista kiinni. Eikun kaupasta kärriin jotakin persoonallista tavaraa, sellaiseksi osoittautui loppujen lopuksi testin jälkeen vanhan ja perinteikkään pajuniemen valmistama ehta saunalenkki, nimensä mukainen ja arvoinen tuote.
Tämähän on sellainen perinteinen ns.kiekura-mallin lenkki, ei tuplasylinteri kuten HK Blöö, joten paketin avaaminen on yhtä hauskaa kuin HYKS:n kirurgian tohtorilla: Kun pussiin saa reiän ja makkaran pään käteen, niin ulosveto tapahtuu täsmällisemmin kuin leikkauksessa ja jos pussia ei ole avattu kokonaan, myös yhtä mutkikkas toimitus.Mainittakoon, että myös itse kiekura-klassikkolenkki tullaan arvioimaan myöhemmin.
Katse lautaselle ja vielä kylmään saunalenkki-kiekuraan: Miten tälläinen otus pitäisi valmistaa?
Ensiksi tuli mieleen tavallinen grillialusta, mutta tämä kaveri ei ilman palasiksi pilkkomista tahdo asettua pötköttelemään grillille vaan vääntelehtii levottomasti kuorensa kiristyksen takia kuin tasavallan hallituksen muodostaja juhannusaattona: Siispä kokeillaan foliopussissa hauduttamista saunan kiukaalla, sinnehän se epeli kuuluu jo nimensäkin puolesta!
Koska tätä ei ole vähään aikaan tehty, laitetaan pussiin kaveriksi jotakin mikä varmuudeksi antaa kuohkeutta mukaan: Lisätään raakaa sipulia köntän sisään hautumaan, antaa makua ja mureutta jos sitä ei muuten sattuisi löytymään. Nakataanpa kuitenkin vielä oliiviöljyä pari senttiä pussin sisälle varmuudeksi, jotta sipulit marinoituvat kuumetessaan. Kokeillaan!
Eipä ole hauduttamalla saunankivillä pitkään aikaan tullut mitääm tehtyä, nyt tehdään!!
SAUNAN löylyissä kalajuttujen ja elämän raha-ja työ-ja aviomurheitten poistuessa Olvi-tuotteiden ryydittämänä (Olvin saunaolut tässä tarkoituksella, maista myös Halko- olutta) pussi puhisee hiljakseen saunomisen aikana kiukaalla: kannattaa kääntää se yhden kerran ainakin saunomisen aikana.Mitä suurempi jurri sitä suurempi riski että poika polttaa toisen poskensa, siis se joka saunoo siellä paistopussissa samaan aikaan kaverinsa sipulin kanssa.
Optimiajaksi tässä on nyt otettu se yksi tunti, josta makkara hautuu kiuaskivillä 25-40 minuuttia riippuen kuumuudesta. Toki syödä voi välillä pukuhuoneessa ja jatkaa kylpemistä vaikka lopun yötä, mutta me otimme koko projektin tunnissa, jotta tatsi asiaan eli testiin säilyisi.
Kun juhlasauna on saunottu on aika palata keittiöön ja otetaan varovasti kuuma pullistunut pussi kiukaalta, hyvää lupaa koska saunaan on kylvyn loppupuolella jo levinnyt sieraimia hivelevä makkarainen tuoksu, jossa ihanainen sipulihönkäys kutsuu makuhermoja taustalta: Koko sauna tuoksui ensin tervalta ja senjälkeen makkarasipulilta. Ei tarvita reksoonaa kainaloon!
Avaamme pussin ja mahtava höyry kohoaa paljastaakseen upeasti hautuneen, alaosasta hiukan jopa ruskistuneen kiekuran joka on turvonnut puolitoistakertaiseksi ja osittain haljennut: Vaikuttavan kokoinen kiekura on pukeutunut myös turpeisiin sipulirenkaisiin, autuaallinen näky! makkara leikkaantuu vaivattomasti ja siirrämme osan lautaselle, kyytipojaksi paljon sitä hautunutta sipulirengasta ja laitetaan nyt vaaleaa aura-sinappia, vihersalaattia ( Kiinankaali-mandariini-tomaatti-kurkku-paprika- retiisicoctail) ja tietysti - mitä muutakaan, pieniä uusia perunoita jotka on keitetty tillin kera! Koska perunaa ja silliä on juhannuksena turhaa erottaa ilman sielullisia vaurioita, tulkoon silli suosiolla uuden perunan mukana, kokeile Vesta- silliä, hävyttömän kallista ja pieni purkki mutta ehkä parasta suomessa myytävää silliä.
Muista silleistä Boyn matjessilli on herkullista ja ylipäätään tätä lautasellista koristaa parhaiten maullisesti juuri matjes kuin matjes koska sinappia ja sipulia on jo.
Liha leikkaantuu helposti ja on haudutetuksi yllättävän rapeaa: Maku on rauhallisen tasapainoinen,vähän maustettu. maukkaan lihaisa ja runsas. Rasvaisuus ei silti tässä tirise vaan lihaseos on nimenomaan kostea oikealla tavalla.
Sipulihauteen aromit ovat tarttuneet kivasti pintaan ja sipulin ystävälle tämä on mannaa.
Ateria on suomalaisen yksinkertainen ja puhdas, maan elementtejä: Puhtaan makuista perusmakkaraa, paljon kotimaisia vihanneksia ja maukasta uutta perunaa hyvällä sillillä höystettynä, pehmeää sinappia kummina.
Kyllä maistui kansallis-kiekura, tyytyväinen toteamus: Nyt iltaa istumaan kanssa etelä-afrikkalaisen punaviinin (jälkiruokajuoma vaimon vaatimuksesta, no kyllä raavallekin maistuu kun on vaan hyvä vinkku, ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi tässäkään kokeile mm. Obikwa -merkkiä) ja vielä muutama olunen. Ilta tummenee kotkan taivaalla, omalla parvekkeella on mukavaa seurata yötöntä yötä saunan ja aterian jälkeen. HYVÄÄ JUHANNUSTA!
Jussi.
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Juhannusaikaa--Makkarantaikaa, Kabanossin Karskit
Näin se on Juhannus taas saatu käyntiin ja on aika jatkaa seikkailuja tuon ruokakulttuurin aatelin,makkaran parissa. Tällä kertaa testiin on eksynyt Hk-Ruokatalon Kabanossiperheen Karskit;Karski ja Karski Juusto&Jalapeno.
Hyvinvarustelluista kerrostaloissahan löytyy pihamaalta grillikatos ja sinne suuntasimme siis aamuiseen makkaratestiin. Grillinä toimi tälläkertaa ihan klassinen pallokuuppa joka syö hiiliä. Eli ei muuta kuin Karskit tulille. Siinä makkaroita aamutuimaan kypsytellessä tuli samalla toivoteltua hyvät huomenet naapureille ja muille pihanmiehille,mutta sitten asiaan.
Kabanossiperheen Karskit tekevät jo ensimmäisen eron perinteisiin grillimakkaroihin koollaan,jostain syystä niissä on päädytty pikkusievään puolikkaan grillimakkaran mittaan,tämä herättää epäilyksiä,taivas varjele mitä sieltä tulee.Mutta ei kun maistamaan, maultaan Karski on hyvin lihaisa, muutoin olisi kaivannut ehkä enempi makua ,esim. pippuria olisi toivonut mausta löytävän. Karski juusto&jalapeno sen sijaan korjaa asian,jalapenoa on käytetty runsaasti ja juusto tuo maun esiin todella hyvin. Juusto&jalapenon kohdalla täytyy herkkäsuisia varoittaa,mikäli ei pidä vahvoista mauista, kannattaaa tyytyä pelkkään Karskiin. Koostumukseltaan kumpikin tuote on hyvin tukeva ja tiivis,Karskin kohdalla rakenne on jollain tapaa rakeinen. Tuoteselosta ilmoittaa Karskille lihapitoisuudeksi 81% ja Juusto&Jalapenolle 77%,tämän kyllä mauassa huomaa.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että taaskaan ei Hk-Ruokatalo petä,laadusta ei ole tingitty. 4/5 pistettä. Karskit sopisivat koonsa ja maunkin puolesta vaikkapa 6.12. Linnanjuhliin muiden pikkusuolaisten tarjottavien sekaan, saisi makkarakulttuurikin sitä arvostusta jota se ansaitsisi.
Hyvinvarustelluista kerrostaloissahan löytyy pihamaalta grillikatos ja sinne suuntasimme siis aamuiseen makkaratestiin. Grillinä toimi tälläkertaa ihan klassinen pallokuuppa joka syö hiiliä. Eli ei muuta kuin Karskit tulille. Siinä makkaroita aamutuimaan kypsytellessä tuli samalla toivoteltua hyvät huomenet naapureille ja muille pihanmiehille,mutta sitten asiaan.
Kabanossiperheen Karskit tekevät jo ensimmäisen eron perinteisiin grillimakkaroihin koollaan,jostain syystä niissä on päädytty pikkusievään puolikkaan grillimakkaran mittaan,tämä herättää epäilyksiä,taivas varjele mitä sieltä tulee.Mutta ei kun maistamaan, maultaan Karski on hyvin lihaisa, muutoin olisi kaivannut ehkä enempi makua ,esim. pippuria olisi toivonut mausta löytävän. Karski juusto&jalapeno sen sijaan korjaa asian,jalapenoa on käytetty runsaasti ja juusto tuo maun esiin todella hyvin. Juusto&jalapenon kohdalla täytyy herkkäsuisia varoittaa,mikäli ei pidä vahvoista mauista, kannattaaa tyytyä pelkkään Karskiin. Koostumukseltaan kumpikin tuote on hyvin tukeva ja tiivis,Karskin kohdalla rakenne on jollain tapaa rakeinen. Tuoteselosta ilmoittaa Karskille lihapitoisuudeksi 81% ja Juusto&Jalapenolle 77%,tämän kyllä mauassa huomaa.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että taaskaan ei Hk-Ruokatalo petä,laadusta ei ole tingitty. 4/5 pistettä. Karskit sopisivat koonsa ja maunkin puolesta vaikkapa 6.12. Linnanjuhliin muiden pikkusuolaisten tarjottavien sekaan, saisi makkarakulttuurikin sitä arvostusta jota se ansaitsisi.
Musiikkia juhannuksen (ja muuten) makkara tapahtumiin.
Tervehdys Makkaranystävät ja tuulista Juhannusta!
Tällä kertaa poikkeamme sen vertaa perinteisistä ravintoasioista ja keskitymme audio-pohjaiseen nautintoon. Joka tietysti nautitaan perinteisesti makkaran kera.
Kumpulaisen Sepi on ollut asian ytimessä tällä jo useampi vuosi sitten julkaisemallaan kipaleella. Joten ei muuta kuin grillit kuumiksi, makkarat kypsymään ja musat soimaan. Näin saadaan aikaan audio-visuaalinen-nautinto, joka samalla tyydyttää myös haju- ja makuaistin. Joten varsin täydellinen paketti.
Vielä kerran Hyvää Juhannusta koko Savolaisen Makkarakerhon ja itseni puolesta!!!
Niin! Ja se tärkein eli kipale!
Tällä kertaa poikkeamme sen vertaa perinteisistä ravintoasioista ja keskitymme audio-pohjaiseen nautintoon. Joka tietysti nautitaan perinteisesti makkaran kera.
Kumpulaisen Sepi on ollut asian ytimessä tällä jo useampi vuosi sitten julkaisemallaan kipaleella. Joten ei muuta kuin grillit kuumiksi, makkarat kypsymään ja musat soimaan. Näin saadaan aikaan audio-visuaalinen-nautinto, joka samalla tyydyttää myös haju- ja makuaistin. Joten varsin täydellinen paketti.
Vielä kerran Hyvää Juhannusta koko Savolaisen Makkarakerhon ja itseni puolesta!!!
Niin! Ja se tärkein eli kipale!
torstai 23. kesäkuuta 2011
PopPopPopPop--Poprilli (Hk-Ruokatalo)
Tämän vuotinen Juhannussarja aloitetaan vanhan erittelyn mukaisesti B-luokan makkaroihin kuuluvan Hk-Ruokatalon Poprillin parissa. Media työntää näin Juhannuksen alla lukuisia ruoka/grillivinkkejä ja makkaratestejä;jostain syystä Iltasanomien pitämässä B-luokan grilleri testissä ei ollut paikkaa Poprilli suotu joten hoidetaan testi omakohtaisesti.
Poprilli,nimi herättää epäilystä,minkähänlainen "halpistuote" on kyseessä? Kaupunkijuhannuksen hengessä eikun liesi tulille ja makkarat uuninperukoille. 15 minuuttia 200 asteessa ja avot,tuoksut on kuin grillikatoksella konsanaan. Ensisilmäyksellä huomion herättävä seikka on valuvan rasvan vähäisyys,siinä missä yleensä nämä "halpikset" suorastaan pursuavat rasvaa,ei Poprilli siihen sorru ja mikä parasta olematta kuitenkaan mikään kuiva korppu. Kuoreen on kypsynyt mitä parhain rapeus. Ei muuta kuin makkaraa (maggaraa sanoisi Aslakki-setä,toim.huom.) ja maistelemaan. Makuna pehmeä ja tasainen,koostumus myös tasainen,mitään ylimääräisiä kovia kohtia ei ilmene. Kylkeen kun heittää sinappia oman mielenmukaan, saa lisäpotkua makuhermojen suuntaan lisättyä. Noh,kuten yleensä lapsiperheissä,niin käy nytkin;lapset laukkaavat osingoille ja harvinaisen hyvin tekee Poprilli kauppansa sinnekkin suuntaan ja äityypä parempi puoliskokin osallistumaan testiin ja tykästyy myös Poprillin makuun. Voidaan siis sanoa-Poprilli,koko perheen makkara.
Tuoteselosteesta pikaisesti poimittua;Lihapitoisuus 11%,tätä ei uskoisi. Sianlihan lisäksi käytetty kalkkunan ja broilerin lihaa,liekö tästä johtuvaa tuo naisväen tykästyminen. Tuote sopii gluteiinittomana myös keliaakikoille.
Poprilli,perusmakkaroiden aatelia 5/5 pistettä.
Ja ei muuta kuin rauhallista Jussin alkua kaikille.
Poprilli,nimi herättää epäilystä,minkähänlainen "halpistuote" on kyseessä? Kaupunkijuhannuksen hengessä eikun liesi tulille ja makkarat uuninperukoille. 15 minuuttia 200 asteessa ja avot,tuoksut on kuin grillikatoksella konsanaan. Ensisilmäyksellä huomion herättävä seikka on valuvan rasvan vähäisyys,siinä missä yleensä nämä "halpikset" suorastaan pursuavat rasvaa,ei Poprilli siihen sorru ja mikä parasta olematta kuitenkaan mikään kuiva korppu. Kuoreen on kypsynyt mitä parhain rapeus. Ei muuta kuin makkaraa (maggaraa sanoisi Aslakki-setä,toim.huom.) ja maistelemaan. Makuna pehmeä ja tasainen,koostumus myös tasainen,mitään ylimääräisiä kovia kohtia ei ilmene. Kylkeen kun heittää sinappia oman mielenmukaan, saa lisäpotkua makuhermojen suuntaan lisättyä. Noh,kuten yleensä lapsiperheissä,niin käy nytkin;lapset laukkaavat osingoille ja harvinaisen hyvin tekee Poprilli kauppansa sinnekkin suuntaan ja äityypä parempi puoliskokin osallistumaan testiin ja tykästyy myös Poprillin makuun. Voidaan siis sanoa-Poprilli,koko perheen makkara.
Tuoteselosteesta pikaisesti poimittua;Lihapitoisuus 11%,tätä ei uskoisi. Sianlihan lisäksi käytetty kalkkunan ja broilerin lihaa,liekö tästä johtuvaa tuo naisväen tykästyminen. Tuote sopii gluteiinittomana myös keliaakikoille.
Poprilli,perusmakkaroiden aatelia 5/5 pistettä.
Ja ei muuta kuin rauhallista Jussin alkua kaikille.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
KUUKAUDEN MAKKARA KESÄKUU
sopii vaikka kommandoille siinä kuin tila-autoon! ja meille kaikille myös!
PORTIN SINAPPIHELMI-UKKOPEKKA
KUKA olisi uskonut että erilaiset makkaran ja muun mualiman yhdistelmät ja fuusiot tuottavat portin tehtailla tähän asti ilmiömäisimmän, mutta toisaalta varsin selkeästi odotettavissa olevan makkara-erikoisuuden, nimittäin grillimakkaran joka sisältää itse sinappia! Näin on vaan portin konttorissa päätetty ja savon makkarateollisuuden lippulaiva toi markkinoille kolmannen vuosituhannen uutuustuotteen, portin sinappihelmi-ukkopekan. Ihastuneen alkuhuokauksen jälkeen makkara-valaistuksen saanut makkaramies huomaa heti savolaista viekkautta perässä: Kun Kabanossi juuri lanseerasi kebab-makkaransa, päätti Portti puolestaan näyttää että savolainen innovaatio ei jää yhtään helsinkiläistä heikommaksi. tervettä brändikisaa markkinoilla ja pelkästään meidän pääosan esittäjien- syöjien - eduksi ja iloksi.
Nyt meillä on sekä juusto-olut-kebab että myös sinappitäytteisiä makkaroita, rillumarei.
ITSE ASIAAN eli nostimme iloisen näköiseen kääreeseen puetun savolaispojan kvartetin pöydälle ja avasimme paketin. Olo on vähän kuin jouluna: Kuoret kätkevät sen sinapin jossain tuolla kaukana lihan tuolla puolen yösydännä, tässä tulee kuiva fiilinki kun ei tiedä oikein mitä tuleman pitää paistettaessa. No, laitetaan perinteinen grilli päälle takapihalle!
Kaksikymmentä minuuttia kevyellä ja varovaisella paistolla tuottaa mielenkiintoisen lopputuloksen: Itse makkara on varsin perinteisen oloisesti paistuva porttimakkara, ja käyttäytyy varsin hillitysti pannulla. Odotamme iloisia sinappisyöksyjä pihisevien makkaroitten pullistelevista kuorista, mutta sellaisia ei tule: Makkaramestari on näet kätkenyt sinappimausteen ovelasti pisaroinnin muotoon lihan sekaan halki tuotteen, joten makkaroitten haljetessakaan ei tule mitään ilotulitusta! Otamme pojat lautaselle ja leikkaamme yhden poikki: Ja siellähän sitä on, pyöreät sinappilaikut ovat valuneet ihanasti koloistaan pitkin ryntäitä ja jokainen leikkaus valuttaa tummahkoa sinappia lisää pitkin lihaosuutta. Maistamme palasen ja kokemus on hurmoksellinen: Täyteläinen, lihaisa maku sulaa ihanasti yhteen perinteisen tavallisen vahvanpuoleisen sinapin kanssa, täydellinen fuusio! Tässä on saavutettu sinapin ja makkaran yhteiselossa jokin kokonaan uusi ulottuvuus, kun sinappikin lämmitetään makkaran mukana eikä kipata kylmänä päälle kuten aiemmin. Sinappi ikäänkuin avautuu syöjälleen paremmin, laulaa ja tanssii zorbasta lautasella syöjän seurassa makujen latotansseissa.
Uusi makkaramaailman ulottuvuus,makuhermojen viides elementti on saavutettu!
Suolaisuus on kohtuuden rajoissa, toki sinappi on senverran vaativa kaveri että myös rehellistä tuntuvaa suolaa pitää mukana tässä hommassa olla ja se maistuu mukavasti nyt muuttamatta syöjäänsä kuitenkaan verenpainepotilaaksi. Makkaran vihulainen eli pelkkä kamara on saatu pidettyä myös kurissa, liha on mehevää mutta rasva ei tirsku suhteettomasti. Tuoteseloste ilmoittaa rasvaprosentiksi 18 joten jokainen voi olla tyytyväinen, alle kaksikymppiä on hyvä luku mutta ei vie makuja saharaan.Tosin Portilla ei taideta liian herkkähipiäisesti tuijotella noita arvoja, koska makkaramestari on asialla oikeilal motiiveilla: Maku ensiksi, terveellisyys tulee siinä sivussa ammattitaidon lisätuotteena. Lihan maku vivahtaa kotimaiseen viherniittyjemme elikoihin, Portin makkarassa maistuu tässäkin kotisavon jylhien vaarojen hempeä leyhäys.
Pelkkään makkaraan keskittyneinä lähes unohdimme, mitä tälläisen herkun kanssa pitäisi tarjota, koska kahden komponentti on niin hurmoksellisen kiinteä. Tämä on minikosmos,
oma mikromaailmansa johon ei voi lisätä kuin lasin kylmää maitoa, pari suolakurkkua ja vähän punakaalia, ne ovat tässä erinomaisessa makkarassa statistin osassa joten ei laiteta liikaa.
Toki alkuhurmoksen hiukan asetuttua pistäisin lautasen isommaksi ja messiin röstiperunaa, valkosipulihapankaalia, herkkusieniä paistettuna sekä hillosipuleita ynnä hiukan puolukkahilloa lakiksi.
Tämän makkaran SEAL-joukkojen erikoissotilas pakkaa reppuunsa, johon mahtuu makkara mutta ei sinappittölkkiä, perheenisä pakkaa muksut ja makkarapaketin tila-autoon johon ei mahdu kesämökkitavaroitten takia enää sitä kuuluisaa sinappipulloakaan.
Kaikkein parasta on tämän tuotteen huolettomuus: Kerrankin ei ota pannuun kun naapurin Kalle toi illan saunajuhliin kaiken muun mutta unohti kuspeä sen sinapin!
Portti laittoi paremmaksi, teki tuotteen joka on yhätaikaa hegemonistisen herkullinen ja täysin käytön puolesta huoleton, eipä haittaa jos sinappituubi jäi kauppakärristä!
Täydet viisi pistettä ja vielä puolikas päälle eräästä kuluvan vuoden parhaasta makkarasta kaikilla mittapuilla mitattuna.
Käymme kohti Juhannusta, tämän tuotteen makkarakerho suosittelee EHDOTTOMASTI nauttimaan ainakin yhtenä juhannusherkkuna, mutta tänä juhannuksena mainiot makkara-agenttimme ympäri tasavaltaa eli ainakin Jykä, Aslak-setä sekä veli Tommi laatinevat totuttuun tapaan mainioita ja maukkaita juhannusraporttejaan iloksemme ja luettavaksemme tulevalle juhannukselle! Tämän makkaratestin syöjänä toivotan kaikille herkullista juhannusta ja palatkaamme elämän perusasioitten pariin, eli ruonvalmistuspuuhiin!
¨
Jussi.
PORTIN SINAPPIHELMI-UKKOPEKKA
KUKA olisi uskonut että erilaiset makkaran ja muun mualiman yhdistelmät ja fuusiot tuottavat portin tehtailla tähän asti ilmiömäisimmän, mutta toisaalta varsin selkeästi odotettavissa olevan makkara-erikoisuuden, nimittäin grillimakkaran joka sisältää itse sinappia! Näin on vaan portin konttorissa päätetty ja savon makkarateollisuuden lippulaiva toi markkinoille kolmannen vuosituhannen uutuustuotteen, portin sinappihelmi-ukkopekan. Ihastuneen alkuhuokauksen jälkeen makkara-valaistuksen saanut makkaramies huomaa heti savolaista viekkautta perässä: Kun Kabanossi juuri lanseerasi kebab-makkaransa, päätti Portti puolestaan näyttää että savolainen innovaatio ei jää yhtään helsinkiläistä heikommaksi. tervettä brändikisaa markkinoilla ja pelkästään meidän pääosan esittäjien- syöjien - eduksi ja iloksi.
Nyt meillä on sekä juusto-olut-kebab että myös sinappitäytteisiä makkaroita, rillumarei.
ITSE ASIAAN eli nostimme iloisen näköiseen kääreeseen puetun savolaispojan kvartetin pöydälle ja avasimme paketin. Olo on vähän kuin jouluna: Kuoret kätkevät sen sinapin jossain tuolla kaukana lihan tuolla puolen yösydännä, tässä tulee kuiva fiilinki kun ei tiedä oikein mitä tuleman pitää paistettaessa. No, laitetaan perinteinen grilli päälle takapihalle!
Kaksikymmentä minuuttia kevyellä ja varovaisella paistolla tuottaa mielenkiintoisen lopputuloksen: Itse makkara on varsin perinteisen oloisesti paistuva porttimakkara, ja käyttäytyy varsin hillitysti pannulla. Odotamme iloisia sinappisyöksyjä pihisevien makkaroitten pullistelevista kuorista, mutta sellaisia ei tule: Makkaramestari on näet kätkenyt sinappimausteen ovelasti pisaroinnin muotoon lihan sekaan halki tuotteen, joten makkaroitten haljetessakaan ei tule mitään ilotulitusta! Otamme pojat lautaselle ja leikkaamme yhden poikki: Ja siellähän sitä on, pyöreät sinappilaikut ovat valuneet ihanasti koloistaan pitkin ryntäitä ja jokainen leikkaus valuttaa tummahkoa sinappia lisää pitkin lihaosuutta. Maistamme palasen ja kokemus on hurmoksellinen: Täyteläinen, lihaisa maku sulaa ihanasti yhteen perinteisen tavallisen vahvanpuoleisen sinapin kanssa, täydellinen fuusio! Tässä on saavutettu sinapin ja makkaran yhteiselossa jokin kokonaan uusi ulottuvuus, kun sinappikin lämmitetään makkaran mukana eikä kipata kylmänä päälle kuten aiemmin. Sinappi ikäänkuin avautuu syöjälleen paremmin, laulaa ja tanssii zorbasta lautasella syöjän seurassa makujen latotansseissa.
Uusi makkaramaailman ulottuvuus,makuhermojen viides elementti on saavutettu!
Suolaisuus on kohtuuden rajoissa, toki sinappi on senverran vaativa kaveri että myös rehellistä tuntuvaa suolaa pitää mukana tässä hommassa olla ja se maistuu mukavasti nyt muuttamatta syöjäänsä kuitenkaan verenpainepotilaaksi. Makkaran vihulainen eli pelkkä kamara on saatu pidettyä myös kurissa, liha on mehevää mutta rasva ei tirsku suhteettomasti. Tuoteseloste ilmoittaa rasvaprosentiksi 18 joten jokainen voi olla tyytyväinen, alle kaksikymppiä on hyvä luku mutta ei vie makuja saharaan.Tosin Portilla ei taideta liian herkkähipiäisesti tuijotella noita arvoja, koska makkaramestari on asialla oikeilal motiiveilla: Maku ensiksi, terveellisyys tulee siinä sivussa ammattitaidon lisätuotteena. Lihan maku vivahtaa kotimaiseen viherniittyjemme elikoihin, Portin makkarassa maistuu tässäkin kotisavon jylhien vaarojen hempeä leyhäys.
Pelkkään makkaraan keskittyneinä lähes unohdimme, mitä tälläisen herkun kanssa pitäisi tarjota, koska kahden komponentti on niin hurmoksellisen kiinteä. Tämä on minikosmos,
oma mikromaailmansa johon ei voi lisätä kuin lasin kylmää maitoa, pari suolakurkkua ja vähän punakaalia, ne ovat tässä erinomaisessa makkarassa statistin osassa joten ei laiteta liikaa.
Toki alkuhurmoksen hiukan asetuttua pistäisin lautasen isommaksi ja messiin röstiperunaa, valkosipulihapankaalia, herkkusieniä paistettuna sekä hillosipuleita ynnä hiukan puolukkahilloa lakiksi.
Tämän makkaran SEAL-joukkojen erikoissotilas pakkaa reppuunsa, johon mahtuu makkara mutta ei sinappittölkkiä, perheenisä pakkaa muksut ja makkarapaketin tila-autoon johon ei mahdu kesämökkitavaroitten takia enää sitä kuuluisaa sinappipulloakaan.
Kaikkein parasta on tämän tuotteen huolettomuus: Kerrankin ei ota pannuun kun naapurin Kalle toi illan saunajuhliin kaiken muun mutta unohti kuspeä sen sinapin!
Portti laittoi paremmaksi, teki tuotteen joka on yhätaikaa hegemonistisen herkullinen ja täysin käytön puolesta huoleton, eipä haittaa jos sinappituubi jäi kauppakärristä!
Täydet viisi pistettä ja vielä puolikas päälle eräästä kuluvan vuoden parhaasta makkarasta kaikilla mittapuilla mitattuna.
Käymme kohti Juhannusta, tämän tuotteen makkarakerho suosittelee EHDOTTOMASTI nauttimaan ainakin yhtenä juhannusherkkuna, mutta tänä juhannuksena mainiot makkara-agenttimme ympäri tasavaltaa eli ainakin Jykä, Aslak-setä sekä veli Tommi laatinevat totuttuun tapaan mainioita ja maukkaita juhannusraporttejaan iloksemme ja luettavaksemme tulevalle juhannukselle! Tämän makkaratestin syöjänä toivotan kaikille herkullista juhannusta ja palatkaamme elämän perusasioitten pariin, eli ruonvalmistuspuuhiin!
¨
Jussi.
perjantai 6. toukokuuta 2011
HK-Kabanossi Kebab--"Kaksi kärpästä yhdellä iskulla"
Jo vuosikymmenien ajan on Suomalainen juhlakansa baari-illan päätteeksi kotiutunut sen ainoan aukiolevan grillin kautta ostaen mukaan kuka mitäkin yöevästä; yhtenä el classicona kuitenkin makkaraperunat. Vuosien saatossa ja maailman kehittyessä tuo ainoa aukioleva grilli sai rinnalleen noiden aksentilla Suomea puhuvien miesten pitämän yöpalapaikan jota muuan kiekkoselostajakin selostuksessaan käytti Leijonien pelatessa Ruotsin puolustuksen ulos tilateesta eli kebabkioskille. Noiden kebabkioskien syntymästä alkaen on Suomen juhlakansan psyykettä yön lopputunteina testattu;skitsofreenisia ajatuksia herättäen;Makkaraperunat vai Kebabannos,kas siinä pulma? Ainakin allekirjoittanut tunnustaa tuota jo filosofistakin dilemmaa monesti yön pimeydessä Itä-Suomalaisen tehdaskaupungin torilla miettineensä.
Nyt tuohon ongelmaan on luotu Hk-ruokatalon toimesta. Kyseessä on Hk-Kabanossiperheen tuorein vesa Kebabmakkara. Tuote ilmoittaa lihapitoisuudekseen 65% josta 5 % on kebablihaa. Pakkausta avattaessa paketti laskee ilmoille selkeän tuulahduksen kebabkioskilta,toiveita tuotteen mausta herättäen. Noh,ei muuta kuin tällä kertaa Upolieden uuni tulille ja makkarat kypsymään. 20 minuuttia uunissa ja tuotteet ovat valmiita nautittaviksi ja avot, tälläkään kertaa ei joudu pettymään. Itselle vahvoista makuelämyksistä pitävänä tuote tarjoaa nautintoja. Mausteita on käytetty monipuolisesti ja riittävästi,mukana mm. paprika,jalapeno yms. Erikoisuutena mainittakoon makkaran sisään lisätty kebabkastike joka toimii maun tuojana mitä mallikkaimmin. Suosittelen kaikille jotka pitävät myös kebabtuotteista, perinteisten makkaroiden ystäville tuote lienee vähemmän elämyksiä tarjoava. Lihaisa tuote vaikka lihapitoisuus jääkin alle 70%. Pisteet 4/5.
Ja näin ongelma on ratkaistu, Hk-Kabanossi Kebabmakkaraa jääkaappiin niin ei tarvitse baari-illan jälkeen (tai muutenkaan) miettiä kumpaa syö,makkaraa vai kebabbia. Ne voi syödä nyt kummatkin samalla suunavauksella..:D
Nyt tuohon ongelmaan on luotu Hk-ruokatalon toimesta. Kyseessä on Hk-Kabanossiperheen tuorein vesa Kebabmakkara. Tuote ilmoittaa lihapitoisuudekseen 65% josta 5 % on kebablihaa. Pakkausta avattaessa paketti laskee ilmoille selkeän tuulahduksen kebabkioskilta,toiveita tuotteen mausta herättäen. Noh,ei muuta kuin tällä kertaa Upolieden uuni tulille ja makkarat kypsymään. 20 minuuttia uunissa ja tuotteet ovat valmiita nautittaviksi ja avot, tälläkään kertaa ei joudu pettymään. Itselle vahvoista makuelämyksistä pitävänä tuote tarjoaa nautintoja. Mausteita on käytetty monipuolisesti ja riittävästi,mukana mm. paprika,jalapeno yms. Erikoisuutena mainittakoon makkaran sisään lisätty kebabkastike joka toimii maun tuojana mitä mallikkaimmin. Suosittelen kaikille jotka pitävät myös kebabtuotteista, perinteisten makkaroiden ystäville tuote lienee vähemmän elämyksiä tarjoava. Lihaisa tuote vaikka lihapitoisuus jääkin alle 70%. Pisteet 4/5.
Ja näin ongelma on ratkaistu, Hk-Kabanossi Kebabmakkaraa jääkaappiin niin ei tarvitse baari-illan jälkeen (tai muutenkaan) miettiä kumpaa syö,makkaraa vai kebabbia. Ne voi syödä nyt kummatkin samalla suunavauksella..:D
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
VAPPUMAKKARA TOUKOKUU
DULANO BRATWURST, MEINE HERREN!
Savolaisittain kirjoitettunakin ylläoleva otsikko kertoo tämän vapun herkustamme, aidosta suuren makkaramaan eli saksan tasavallan perinneruoasta, bratwurst-makkarasta.Tämä makkara kietoutuu koko saksan historian kohtaloihin ja se on näytellyt osaa kaikissa suurissa tapahtumissa alkaen Bismarckin saksan yhdistymisestä tämän päivän liittomakkaratasavaltaan.
Ostimme vappuaaton makkaran asiaankuuluvasti saksalaisesta elintarvikeliikkeestä eli kotoisimmin LIDLlistä josta niitä saa aina ja joka päivä. Paketti on ekoystävällisesti vihertävä, ja iso ikkunaluukku etukannessa antaa vaaleat saksmannit hyvin näytille: Bratwurst on nimensämukaisesti hyvin vaalea makkara, jonka lihapitoisuus on hyvin korkea.
Tarkastelimme neljää melkein suoraa makkarapoikaa valoa vasten, erittäin vaaleaa lihasekoitusta.
Avasimme paketin ja eikun laittamaan juhlamakkaraa pannulle. Tämä makkara sopisi melkein parhaiten pannulle paistettavaksi,koska vaalea hipiä ottaa herkästi väriä. Otimme hiukan pannulta siis väriä ja sitten uuniin paistumaan, kokeillaanpa näin.
Puolen tunnin hitaan paistelun jälkeen saimme uunista kivasti porisevat, vähän haljenneet makkaraiset joiden uumenista kuului rapinaa: Pikainen katsaus paistotulokseen kertoo, ettei rasvaa ole tässä lajikkeessa nimeksikään, kyse on kokolihatuotteesta varsin pitkälle.
Liha leikkaantuu Dulanossa rapsakkaasti, kuori on yllättävänkin kova paiston päälle ja seos on hyvin kiinteä. Suolaisuus tuntuu selvästi maussa, eli saksalainen mentaliteetti on läsnä.
Maku on pehmeä, syvän lihainen ja tasainen: Jauhovaaleus hämää sillä liha todella maistuu ja viipyy pitkään kielellä. Maku on hiukan lampaanlihaan viittaava ja lievästi mausteisen oloinen, vaikkei lammasta tässä mukana pitäisi ollakkaan. Saksalaista huippuedullista samasta kaupasta saatua Nobelaner-olutta (sininen tölkki, ei kesälajiketta) päälle ja nautinto on germaaninen.
Lisukkeiksi ehdottomasti hapankaalia (valmista rasilaisen nimellä kaupasta) ja suolakurkkuja, tämä on perusateria ja lisukkeet tilanteen mukaan. Perunoiksi kokeile röstiperunoita jos eksotikkaa lautaselle tässä tahdot.Heitä pari viipaloitua retiisiä vielä perään raakana.
Vappuaatoksi saksalaista humppaa ja suomalaista laulua päälle ja juhla on valmis, pohjoiskeski-eurooppalainen saksalais-suomalais-savolainen makkarajuhla on menossa.
Ihan mukava kokemus, Saksanmaalle neljä pistettä viidestä ja bratwurt, bratwurst uber alles!
Savolaisittain kirjoitettunakin ylläoleva otsikko kertoo tämän vapun herkustamme, aidosta suuren makkaramaan eli saksan tasavallan perinneruoasta, bratwurst-makkarasta.Tämä makkara kietoutuu koko saksan historian kohtaloihin ja se on näytellyt osaa kaikissa suurissa tapahtumissa alkaen Bismarckin saksan yhdistymisestä tämän päivän liittomakkaratasavaltaan.
Ostimme vappuaaton makkaran asiaankuuluvasti saksalaisesta elintarvikeliikkeestä eli kotoisimmin LIDLlistä josta niitä saa aina ja joka päivä. Paketti on ekoystävällisesti vihertävä, ja iso ikkunaluukku etukannessa antaa vaaleat saksmannit hyvin näytille: Bratwurst on nimensämukaisesti hyvin vaalea makkara, jonka lihapitoisuus on hyvin korkea.
Tarkastelimme neljää melkein suoraa makkarapoikaa valoa vasten, erittäin vaaleaa lihasekoitusta.
Avasimme paketin ja eikun laittamaan juhlamakkaraa pannulle. Tämä makkara sopisi melkein parhaiten pannulle paistettavaksi,koska vaalea hipiä ottaa herkästi väriä. Otimme hiukan pannulta siis väriä ja sitten uuniin paistumaan, kokeillaanpa näin.
Puolen tunnin hitaan paistelun jälkeen saimme uunista kivasti porisevat, vähän haljenneet makkaraiset joiden uumenista kuului rapinaa: Pikainen katsaus paistotulokseen kertoo, ettei rasvaa ole tässä lajikkeessa nimeksikään, kyse on kokolihatuotteesta varsin pitkälle.
Liha leikkaantuu Dulanossa rapsakkaasti, kuori on yllättävänkin kova paiston päälle ja seos on hyvin kiinteä. Suolaisuus tuntuu selvästi maussa, eli saksalainen mentaliteetti on läsnä.
Maku on pehmeä, syvän lihainen ja tasainen: Jauhovaaleus hämää sillä liha todella maistuu ja viipyy pitkään kielellä. Maku on hiukan lampaanlihaan viittaava ja lievästi mausteisen oloinen, vaikkei lammasta tässä mukana pitäisi ollakkaan. Saksalaista huippuedullista samasta kaupasta saatua Nobelaner-olutta (sininen tölkki, ei kesälajiketta) päälle ja nautinto on germaaninen.
Lisukkeiksi ehdottomasti hapankaalia (valmista rasilaisen nimellä kaupasta) ja suolakurkkuja, tämä on perusateria ja lisukkeet tilanteen mukaan. Perunoiksi kokeile röstiperunoita jos eksotikkaa lautaselle tässä tahdot.Heitä pari viipaloitua retiisiä vielä perään raakana.
Vappuaatoksi saksalaista humppaa ja suomalaista laulua päälle ja juhla on valmis, pohjoiskeski-eurooppalainen saksalais-suomalais-savolainen makkarajuhla on menossa.
Ihan mukava kokemus, Saksanmaalle neljä pistettä viidestä ja bratwurt, bratwurst uber alles!
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Kuukauden Makkara Huhtikuu: KOTITEOLLISUUS portilta
Valmistuin jo tunnelmaan makkaraa uuniin työntäessä, eli eikun uusi Kotiteollisuuden levy soimaan ja nauttimaan uunista tulevaan taivaalliseen makkaran tuoksuun...Mutta nyt asiaan siis itse makkaraan.
Kotiteollisuus makkaran tumman puhuva tyylikäs paketti antaa jo odotuksia, ja eipä turhaan 73%-lihapitoisuus maistuu ensi puraisulla ja makunystyrät heräileepi, kyllä tässä oli makua ja luonnetta. Aslakki-setä söi tätä lhaisaa herkkua tulisen sinapin, ranskalaisten kera ja salaattina toimi punainen chili lautasella ja juomana lisäpotkuna toimi Jack`s original CHILI beer.
Seuraavana iltana piti ottaa uusinta ja testata Kotiteollisuutta pekoniin käärittynä ja oi mahtavuus kun Aslakki-setä nautti ja tällä kertaa juomana oli Rock-olut. Eli kyllä tätä makkaraa kehtaan suositella ja taidanpa näin perjantain kunniaksi illalla pistää kotiteollisuudet kiukaalle pötköttelemään ja naatiskella!! Aslakki-setä kiitää, toivottaa hyvät viikonloput ja vaikenee =)
Tähdet: 4/5 ja pekoniin käärittynä täydet 5/5
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Kuukauden makkara: Maaliskuu
Hakalan Tukkijätkä, lihapitoisuus 88 %
Lihaista laatumakkara, jossa yhdistyvät miedon savun ja tervan aromit sekä hieman poltteleva jälkimaku. Sopii erinomaisesti saunamakkaraksi, sillä kokonaisuus tuo mieleen saunan lämmön ja tuoksun.
Arvostelun kirjoitti: Riku Järvinen (Jussi Nykäsen vieraana)
LYHYESTI
Lihaista laatumakkara, jossa yhdistyvät miedon savun ja tervan aromit sekä hieman poltteleva jälkimaku. Sopii erinomaisesti saunamakkaraksi, sillä kokonaisuus tuo mieleen saunan lämmön ja tuoksun.
KOKO ARVOSTELU
Tämä A-luokan grillimakkara on ominaisuuksiltaan varsin monipuolinen. Pakkausta avattaessa tuoksuvat kohtuullisesti savu ja suolaisuus. Makkaran pinta on ruskeahko ja väri tummenee mikroaaltouunissa valmistettaessa antaen mukavan, luonnollisen pinnan. Ei kun kimppuun!
Alkumaku on lihaisa ja täyteläinen ilman suurempia erikoisuuksia. Pienen hetken kuluttua suun täyttävät miedon savun sekä tervan aromit ja samalla kielen päällä tuntuu kevyt, vähitellen voimistuva polte, joka on peräisin mausteseoksesta (sisältäen mm. mustapippuria, chiliä, paprikaa sekä muskottipähkinää). Polte voimistuu loppua kohden samalla, kun savun ja tervan aromit katoavat hiljakseen.
Jälkimaussa havaitaan chilin ja mustapippurin vaikutus, sillä pieni polttelu jatkuu jopa puolisen tuntia nautinnon jälkeen. Makkara ei missään tapauksessa ole liian tulinen, vaan polttelun tarkoituksena on jatkaa makuelämystä uuteen suuntaan sekä hieman peittää rasvan aiheuttamaa tasaista jälkimakua. Samalla se tekee kokonaisuudesta omintakeisen, joka tässä tapauksessa on hyvä asia.
Tähdet: 4/5
Arvostelun kirjoitti: Riku Järvinen (Jussi Nykäsen vieraana)
torstai 10. helmikuuta 2011
helmikuun makkara: Korpelan B-grillimakkara
Vieläkö B-makkara nousee?
VIIMEINEN MOHIKAANI, KORPELAN B-GRILLIMAKKARA
OLI AIKA suomenmaassa jolloin makkaran käsite tarkoitti HK:n sinistä, hookooblöö, miehen vihannes, makkara kaikki kaikessa. Sitten alkoi grillimakkaroitten nousukausi B-luokan makkaroitten turvin, oli campingia ja muuta perustavaraa ja joitakin A-luokan grillimakkaroita mutta ne maksoivat silloin yhtä paljon kuin kuulento joten kansakunta popsi B-luokan makkaraa. Nykyään elintarvikkeiden yleinen saatavuus ja hintataso senmyötä on senverran yleisesti noista entisistä B-luokan makkara loistopäivistä laskenut, että ihmiset tekevät tuttavuutta pääosin A-luokan grillimakkaroitten kanssa ja B-luokka on jäänyt lähinnä täytemakkaraksi. Mutta HK:n ikuisen kestosinisen pitäessä siinä kuin Atrian punaisenkin tiukasti puolensa on seassa sellaisia tekijöitäkin, jotka ovat määrätietoisesti pyrkineet edistämään hyvän B-luokan makkaran elämää. Korpelan makkaratalo helsingistä on yksi näistä oman B-luokan tiensä kulkijoista.Korpela toki valmistaa myös A-luokkaa josta myöhemmin.
Korpelan B-luokan ggrillimakkara on vihreässä paketissa ja paketin avatessa paljastuu varsin sivistyneen oloinen-näköinen ja tuoksuinen nelikko paketista: Eroa A-luokkaan ei kylmiltään mitenkään havaitse, tämä on melko tumma B-luokan grillimakkaraksi, jauhoisuus ei ole valkaissut tätä makkaraa.Paistettaessa makkara paljastuu yllättäen melko vähärasvaiseksi, ja makkara poksahtelee iloisesti pitkän paiston päälle mutta raot eivät täytykään rasvasta vaan makkar käyttäytyy edelleen sivistyneesti.
Kun otamme satsin lautaselle, on tuoksu mieto ja mukava: kuori leikkautuu hyvin rapeasti ja katseltaessa tätähaastajaa on koostumus edelleen melko tumma: Maisto sellaisenaan paljastaa sitten totuuden kokonaan.Maku on yllättävän lihaisa, jauhoisuus toki hiukan enemmän mutusteltuna tuntuu taustalla kuten B:ssä kuuluukin, mutta lihan tuntu on saatu silti pysymään kiitettävästi etusijalla. Koostumus on aika tukevaa ja makkara on pysynyt kuivana mutta ei ole silti kuivunut, seos on hyvin tasapainoinen ja maukas.Makkaran jälkimaussa on tiettyä ryhtiä ja lihaisuutta, varsinkin jos sitä tukee vahvalla sinapilla.
Kaikenkaikkiaan Korpelan talo on onnistunut luomaan hyvän, varsin kilpailukykyisen B-luokan makkaran joka ei häpeä myyntitiskissä A-luokan veljiensä lähellä, ei ollenkaan.Tässä ei olla menty helpolla jauhoiseen ja rasvaiseen ansaan, vaan mestari tallissaan on tienyt mitä on halunnut tarjota kansalle: Hyvän ja rehellisen B-luokan grillimakkaran, kun on ainekset tehdä hyvää niin siihen on vakavasti ryhdytty.
Tämän hyvän kuivahkon makkaran kanssa tarjoamme tulista sinappia joka eliminoi jauhon lopunkin maun tehokkaasti, suolakurkkuja ja puhdasta perunasalaattia, joka symboloi omalla yksinkertaisella maullaan makkaran puhdasta, simppeliä makulinjaa.Vähän vihersalaattia myös lautasen reunaan.
Puhtaat maut kohtaavat ja tarjoavat perinteisen suomalaisen B-luokan nautinnon. Hyvät kansalaiset: B-luokan makkaralla on sittenkin tulevaisuus!
Pisteitä 4 /5.
VIIMEINEN MOHIKAANI, KORPELAN B-GRILLIMAKKARA
OLI AIKA suomenmaassa jolloin makkaran käsite tarkoitti HK:n sinistä, hookooblöö, miehen vihannes, makkara kaikki kaikessa. Sitten alkoi grillimakkaroitten nousukausi B-luokan makkaroitten turvin, oli campingia ja muuta perustavaraa ja joitakin A-luokan grillimakkaroita mutta ne maksoivat silloin yhtä paljon kuin kuulento joten kansakunta popsi B-luokan makkaraa. Nykyään elintarvikkeiden yleinen saatavuus ja hintataso senmyötä on senverran yleisesti noista entisistä B-luokan makkara loistopäivistä laskenut, että ihmiset tekevät tuttavuutta pääosin A-luokan grillimakkaroitten kanssa ja B-luokka on jäänyt lähinnä täytemakkaraksi. Mutta HK:n ikuisen kestosinisen pitäessä siinä kuin Atrian punaisenkin tiukasti puolensa on seassa sellaisia tekijöitäkin, jotka ovat määrätietoisesti pyrkineet edistämään hyvän B-luokan makkaran elämää. Korpelan makkaratalo helsingistä on yksi näistä oman B-luokan tiensä kulkijoista.Korpela toki valmistaa myös A-luokkaa josta myöhemmin.
Korpelan B-luokan ggrillimakkara on vihreässä paketissa ja paketin avatessa paljastuu varsin sivistyneen oloinen-näköinen ja tuoksuinen nelikko paketista: Eroa A-luokkaan ei kylmiltään mitenkään havaitse, tämä on melko tumma B-luokan grillimakkaraksi, jauhoisuus ei ole valkaissut tätä makkaraa.Paistettaessa makkara paljastuu yllättäen melko vähärasvaiseksi, ja makkara poksahtelee iloisesti pitkän paiston päälle mutta raot eivät täytykään rasvasta vaan makkar käyttäytyy edelleen sivistyneesti.
Kun otamme satsin lautaselle, on tuoksu mieto ja mukava: kuori leikkautuu hyvin rapeasti ja katseltaessa tätähaastajaa on koostumus edelleen melko tumma: Maisto sellaisenaan paljastaa sitten totuuden kokonaan.Maku on yllättävän lihaisa, jauhoisuus toki hiukan enemmän mutusteltuna tuntuu taustalla kuten B:ssä kuuluukin, mutta lihan tuntu on saatu silti pysymään kiitettävästi etusijalla. Koostumus on aika tukevaa ja makkara on pysynyt kuivana mutta ei ole silti kuivunut, seos on hyvin tasapainoinen ja maukas.Makkaran jälkimaussa on tiettyä ryhtiä ja lihaisuutta, varsinkin jos sitä tukee vahvalla sinapilla.
Kaikenkaikkiaan Korpelan talo on onnistunut luomaan hyvän, varsin kilpailukykyisen B-luokan makkaran joka ei häpeä myyntitiskissä A-luokan veljiensä lähellä, ei ollenkaan.Tässä ei olla menty helpolla jauhoiseen ja rasvaiseen ansaan, vaan mestari tallissaan on tienyt mitä on halunnut tarjota kansalle: Hyvän ja rehellisen B-luokan grillimakkaran, kun on ainekset tehdä hyvää niin siihen on vakavasti ryhdytty.
Tämän hyvän kuivahkon makkaran kanssa tarjoamme tulista sinappia joka eliminoi jauhon lopunkin maun tehokkaasti, suolakurkkuja ja puhdasta perunasalaattia, joka symboloi omalla yksinkertaisella maullaan makkaran puhdasta, simppeliä makulinjaa.Vähän vihersalaattia myös lautasen reunaan.
Puhtaat maut kohtaavat ja tarjoavat perinteisen suomalaisen B-luokan nautinnon. Hyvät kansalaiset: B-luokan makkaralla on sittenkin tulevaisuus!
Pisteitä 4 /5.
maanantai 10. tammikuuta 2011
TAMMIKUUN MAKKARA
Ruista ranteeseen ja--MAKKARAAN!
POUTTU RUISRYYNÄRI
Pouttu ryynimakkara 400 g, Pouttu Oy
RUKINEN on leipä joka miehen tiellä pitää, sanoivat maalaiset ennenvanhaan. Tämän vanhan totuuden tueksi on kansakunta viimein saanut uuden selkärankaa tukevan ja kansallista identitettiä parantavan yhdistelmän: Täräytetään viljat kuoreen ja seokset perästä, huppu kiinni ja meillä on ryynimakkara, jossa on ruista!
TARKKAA tietoa emme ole saaneet siitä keksikö juuri Poutun vanha ja maineikas tehdas itse ruisviljan ja ryynimakkaran risteyttämisen, mutta keksintö on jokatapauksessa vähintäänkin onnistunut DNA-kokeilu. Otimme hillityn vakuumipakkauksen Poutun tyyliin, vain punainen iloinen perinnelogo valkoisella pohjalla, avaaminen löyhäytti lihaisan henkäyksen kasvoillemme josta erottuu selkeästi seoksen elinten verevä aromi.
Pojat uuniin ja +200 astetta puolisen tuntia: Rasva josta ennenvanhaan ryynärit tunnettiin ei puske niinpaljoa läpi sillä nykyryynärit ovat vähempirasvaisia kuin vielä vaikkapa 70-luvulla aikoinaan. Paistossa ruisryynäri kerää pinnalleen heleän punaisen värin ja kuori napsahtaa rapeasti itsekseen uunin lämmössä halki paiston lopulla, hiukan rasvaa hikoaa ulos mutta ei kuivuuteen asti. Ruisryynäri kun nimittäin on itse kuivahko tuote, runsas rukiin määrä seoksessa sitoo rasvaa ja tekee seoksesta ryhdikkään.
valmis nelikko lautaselle: Tuoksussa leijuu ihana maltainen jälkihuuru, kypsä, arominen ja selkeä pippurin tuoksu yhtyy mausteseokseen. Makkara leikkaantuu rapsakasti ja kuori on tehty halkeamaan viilloilla helposti: Se ei olekkaan niin paksu kuin aluksi näytti.
Maku on herkullisen täyteläinen ja viljaisuus tunkee miellyttävästi lihan ohessa esille.
Tämä on omalla tavallaan askeesiruoka, teemaruoka: Tähän kuuluu ehdottomasti joko valkosipuli-hapankaali tai punakaaliseos mukaan, siis saksalaisittain valmistettuna. Punakaalia saa purkeissa myös kaupan hyllyltä hapatettuna. Tummaa sinappia ala aura jälleen sekä suolakurkkuja, niitä felixin pikkusellaisia tai viipaleita. koska kyseessä on kotimainen makkaratyyppi, sinappi saa olla tulistakin.Tämä on ryhdikäs ja tulinen ateria!
Tämä ateria ei kaipaa perunoita kuin korkeintaan ranskalaisia, ja nimenomaan niitä eikä muita versioita.Kunnon "maalaisjunttiannos" on korkeakulttuurinen gastronominen nautinto, maamiehen eväs cityihmisen lautasella. Ennenvanhaan ryynimakkaraa ei osattu arvostaa kunnolla ja sitä pidettiin hätävarana, nyt se on noussut juppilautasille ja makkaran aateliin.
Olvin tummaa tai vaakuna-olutta tämän kanssa, vahva humalointi kruunaa aterian.
Piristä myös hiukkasella vihreää salaattia, niin vaimo ja terveyintoilijat pysyvät tyytyväisinä, salaatti joka tulee kyytiin kuin varkainsivusta. Mutta ei liikaa!
Paista ryynimakkara AINA kunnolla, sen tulee punoittaa kuin appiukon naama kuultuaan että joutuu ostamaan talon häälahjaksi. Tämä makkara ansaitsee suomalaisena perinnemakkarana kunnioittavan ja arvokkaan valmistamisen. Eläydy ja ole osa ryynimakkaraa paistaessasi, näe sielusi silmin makkaran jalous.
Vaihteluna voi kokeilla myös muita aatelisia eli poutun tallissa ainakin Palviryynimakkaraa sekä erinomaisia uusia Prinssi-ryynäreitä. Olkoon uusi vuosi ryynäinen!
POUTTU RUISRYYNÄRI
Pouttu ryynimakkara 400 g, Pouttu Oy
RUKINEN on leipä joka miehen tiellä pitää, sanoivat maalaiset ennenvanhaan. Tämän vanhan totuuden tueksi on kansakunta viimein saanut uuden selkärankaa tukevan ja kansallista identitettiä parantavan yhdistelmän: Täräytetään viljat kuoreen ja seokset perästä, huppu kiinni ja meillä on ryynimakkara, jossa on ruista!
TARKKAA tietoa emme ole saaneet siitä keksikö juuri Poutun vanha ja maineikas tehdas itse ruisviljan ja ryynimakkaran risteyttämisen, mutta keksintö on jokatapauksessa vähintäänkin onnistunut DNA-kokeilu. Otimme hillityn vakuumipakkauksen Poutun tyyliin, vain punainen iloinen perinnelogo valkoisella pohjalla, avaaminen löyhäytti lihaisan henkäyksen kasvoillemme josta erottuu selkeästi seoksen elinten verevä aromi.
Pojat uuniin ja +200 astetta puolisen tuntia: Rasva josta ennenvanhaan ryynärit tunnettiin ei puske niinpaljoa läpi sillä nykyryynärit ovat vähempirasvaisia kuin vielä vaikkapa 70-luvulla aikoinaan. Paistossa ruisryynäri kerää pinnalleen heleän punaisen värin ja kuori napsahtaa rapeasti itsekseen uunin lämmössä halki paiston lopulla, hiukan rasvaa hikoaa ulos mutta ei kuivuuteen asti. Ruisryynäri kun nimittäin on itse kuivahko tuote, runsas rukiin määrä seoksessa sitoo rasvaa ja tekee seoksesta ryhdikkään.
valmis nelikko lautaselle: Tuoksussa leijuu ihana maltainen jälkihuuru, kypsä, arominen ja selkeä pippurin tuoksu yhtyy mausteseokseen. Makkara leikkaantuu rapsakasti ja kuori on tehty halkeamaan viilloilla helposti: Se ei olekkaan niin paksu kuin aluksi näytti.
Maku on herkullisen täyteläinen ja viljaisuus tunkee miellyttävästi lihan ohessa esille.
Tämä on omalla tavallaan askeesiruoka, teemaruoka: Tähän kuuluu ehdottomasti joko valkosipuli-hapankaali tai punakaaliseos mukaan, siis saksalaisittain valmistettuna. Punakaalia saa purkeissa myös kaupan hyllyltä hapatettuna. Tummaa sinappia ala aura jälleen sekä suolakurkkuja, niitä felixin pikkusellaisia tai viipaleita. koska kyseessä on kotimainen makkaratyyppi, sinappi saa olla tulistakin.Tämä on ryhdikäs ja tulinen ateria!
Tämä ateria ei kaipaa perunoita kuin korkeintaan ranskalaisia, ja nimenomaan niitä eikä muita versioita.Kunnon "maalaisjunttiannos" on korkeakulttuurinen gastronominen nautinto, maamiehen eväs cityihmisen lautasella. Ennenvanhaan ryynimakkaraa ei osattu arvostaa kunnolla ja sitä pidettiin hätävarana, nyt se on noussut juppilautasille ja makkaran aateliin.
Olvin tummaa tai vaakuna-olutta tämän kanssa, vahva humalointi kruunaa aterian.
Piristä myös hiukkasella vihreää salaattia, niin vaimo ja terveyintoilijat pysyvät tyytyväisinä, salaatti joka tulee kyytiin kuin varkainsivusta. Mutta ei liikaa!
Paista ryynimakkara AINA kunnolla, sen tulee punoittaa kuin appiukon naama kuultuaan että joutuu ostamaan talon häälahjaksi. Tämä makkara ansaitsee suomalaisena perinnemakkarana kunnioittavan ja arvokkaan valmistamisen. Eläydy ja ole osa ryynimakkaraa paistaessasi, näe sielusi silmin makkaran jalous.
Vaihteluna voi kokeilla myös muita aatelisia eli poutun tallissa ainakin Palviryynimakkaraa sekä erinomaisia uusia Prinssi-ryynäreitä. Olkoon uusi vuosi ryynäinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)