perjantai 3. syyskuuta 2010

KUUKAUDEN MAKKARA SYYSKUU

ATRIA WILHELM VALKOSIPULI-SINIHOMEJUUSTO

Ranskalaisesta kellarista pitopöytään

Juustomakkaroitten valtakauden alettua hurmuliskojen jurakauden päätyttyä vuonna 5 miljuunaa ennen ajanlaskun alkua ranskanmaalla keksittiin, että hometta voidaan käyttää hyödyllisesti juuston hapatuksessa.Ranskan vallankumouksen suurin saavutus oli tämän ranskassa kehitetyn sinihomeisen juuston kytkeminen makkaraan, josta Ludvig 16. jälkeläiset paettuaan vallankumousta savoon asti toivat iisalmelle Atrian tehtaille uuden makkaralajikkeen:Sinihomejuusto-makkaran.
Aivan noin tietenkään historia ei taaskaan mene, mutta Atrian tehtaan makkaramestarin saatua mehevän vinkin keskeisestä euroopasta valmisti meille aidon sinohomejuusto-makkaran ja lätkäisi siihen päälle vielä valkosipulia, syntyi Wilhelm-aitolihansyöjien sinihome-valkosipulijuustomakkara. Taidatkos tuon toistaa yhtä lahjakkaasti peräkanaa häh?

Paistossa tuoksujen suuri kategoria vapautuu grillistä ilmoille jo heti paiston alussa, sillä makujen pakkauma on niin suuri: Pelkkä sinihomejuusto riittäisi täyttämään ilmanalan sydäntä hellivillä tuoksuillaan, mutta tämä on sitä jotakin yhdistelmien yhdistelmää: Moniavioisuutta kertalaakista makkaran liitossa!

Wilhem paistuu maltillisemmin kuin pahin markkinoitten kilpailijansa kabanossi, ja Atria onkin kyennyt taitavalla strategiallaan luomaan itsensä valtakunnan toiseksi suureksi myyntimerkiksi perinteisen kabanossin ohessa, Järvisuomen portin lyödessä kiilaa suurten välissä: Vähitellen Wilhem saa väriä grillissä ja suostuu tulemaan ulos ujosta kuorestaan heläyttäen makujen ja hajujen koko kirjon täyttäen koko grillaustilan: Lopputulos on ns. massamakkaralle kyllä varsin kiitettävä, vaikka kyseessä on valtamerkki on se laadulla silti tehty.

Makkara leikkaantuu rapeasti eikä nestettä ole liikaa, sinertävä juusto tihkuu herkullisesti valuskellen jostain syvyyksistä, valkosipulin tuore tuoksu pukkaa välittömästi perään.Kuori on sopivan ohut, mutta riittäävän sitkeä. Massa kestää kovemmankin paiston makkarasaunassa hajoamatta kättelyssä.Maku on varsin juustoinen ja sinihomeinen, mutta se antaa kuitenkin takaa-alalla vuoroaan kyselevälle valkosipulille tilaa ja sipulinen elämys tulvahtaa kohteliaasti pääesiintyjän, sinihomejuuston kantapäillä täydentäen makujen aarian. Tässäkohtaa monella kilpailijalla pettää rasvan taju, ja herkku yleensä pursuaa infernaalisen infarktisesti laardia jonka kohtalon Atrian makkaramestari on onnistunut tuhdista sisällöstä huolimatta kuitenkin välttämään, ja luomaan keskieurooppalaisen hyvin ranskalaisen ruokamakkaran, joka kelpuutta kuivan patonginkin seurakseen ilman protesteja.
Tuote on tasapainoisen harkittu, runsasmakuinen - ja lihainen olematta kuitenkaan varsinainen rasvan toiveitten tynnyri, pysyen makujen ja lihaisuuden teemoissa syöjänsä parissa.
Tietenkin paketissa lukee aivan muuta rasvaprosentin kohdalla mitä kieli kertoo, mutta kerrankos elävä kieli ja makkaramieli on eri mieltä elintarvikeviraston kuivien konsulttien kanssa?
Pisteitä 4/5 ja ensijaiset kehut suuren talon onnistumisesta ns. massatuotannon pahimpien virheitten välttämisessä.Kun oma elämä tuntuu olevan usein pelkkää virhettä, on oikeus saada lautaselleen vastakohtaa oman sielun karikoista. Ja kun oma elämä tuntuu täydelliseltä, voi kaikesta aikaisemmasta pahasta silloin syyttää makkaraa. se kestää sen, koska on ihmisen paras kaveri.