UudenvuodenYÖNÄ oma herkku
Helsingin makkaratehdas : YÖNAKKI 300 G
YÖNAKKI? uudenvuoden ostoksilla tuli pysähdyttyä kaupan tiskille ja tuijotettua kotkan karhulan Citymarketin tiskillä kelta-vihreää helsingin makkartehdas OY:n tuotepakettia: Siinä luki ihan oikeasti yönakki! Ensimmäinen reaktio oli se, että mitä järkeä kyseisessä nimessä voi olla, koska nakithan yleensä syödään joko myöhään illalla tai yöllä, joten onko tässä jotakin erityistä sitten?
Pakkohan se oli ottaa mukaan silkasta uteliaisuudesta! Kyytipojaksi kärryyn samalla uteliaisuudella sitten myös Sinebrychoffin Nikolai- vuosiolut 2013,uutuus ja punainen tölkki samalla keikalla. Ja sitten testaamaan onko tästä makkarasta uudenvuoden pöytäiloksi, näin etukäteen.
Lätkimme vuoden kolmanneksi viimeisenä iltana lauantaisaunan huikopalaksi löylyjen jälkeen neljä hyvin pitkää ja potraa isoa nakkia pöytägrilliin- suosittelemme muuten ilman mainontatarkoitusta ihan pelkästään makkarapaisto-ideologian pohjalta itse OBH-Nordican mainiota pöytägrilliä, jossa on monipuolinen termostaatti ja lämpötilavaihtoehtovalikoima sekä liikkuva grillilevyn yläosa joka asettuu jousitusten avulla oikeaan paistokulmaan makkaran päälle--hinta vain 120 ja risat- ja jäimme odottelemaan mitä sieltä kohta kuuluu: Maustepippurinen tuoksu alkoi hiljaa leijailla yllemme, keittiön nurkasta.
Nämä nakit ottivat todella äkkiä väriä ja suorastaan paahtuivat nopeasti, nestettä ei tullut paljoa ulos. Samalla kuitenkin makkarat pullistuivat ja avautuivat laajentuen niin paljon grillissä että koko paisui melkein kaksinkertaiseksi paistamisen jälkeen, erikoinen ilmiö sekin. No, leikataan: Ensimmäinen viilto paljastaa heti että kyseessä on erittäin vähärasvainen makkara, paketti ilmoittaa virallisesti kyllä 18% mutta todellisuudessa sitä kyllä taitaa olla paljon vähemmän ainakin tämän paistotuloksen mukaan. Tuoksu on miedon pippurinen, ja sitten maisto: Seos on todellakin aluksi varsin kuivaa, mutta maku yllättää: Se on puhdas, mieto ja raikas kokolihainen värähdys, jossa takaa nousee hiljalleen mietto maustesekoitus pääällimmäisenä maustepippuri ja hieman kaneliakin taitaa jossakin siellä vilahtaa. Mitä pitemmälle syö, sen enemmän alkaa mausteisuus hiljaa pukea alun puhdasta kokolihan makua. Todella mukavaa mussuteltavaa, kuivakkuus joka alussa vähän arvellutti ei sittenkään haittaa. Hintaa tälle veikolle koostui jotakin 3,50 luokkaa. Myös Suolaisuus on hyvin alhainen tässä, maku on siltäkin osin miellyttävän tasapainoinen.
Lisukkeeksi sopii hyvin voimakkaat maut, esimerkiksi juuri suolakurkut ja tumma väkevä sinappi. Lohkoperunoita kunnolla ruskistettuna ja älkää unohtako tuoresalaattia!
Perniön liha Oy Salosta joka on tämän helsinkiläiseksi ilmoitetun makkaran valmistanut, ilmoittaa tuotteen olevan myös laktoositon, gluteiiniton sekä soijaton. Erikoisuutena tehdas ilmoittaa ettei makkarassa kamaraa lainkaan ja lihat on eroteltu käsin, ei koneellisesti valmistusprosessissa.
Ihan laadukas vuoden päätösmakkarahan tämä on, pinnoja 4 viidestä. Kelpaa aloittaa uusivuosi YÖ-makkaralla, kenties tuotevalikoimassa saadaan lisääkin näitä eksottisempia tapauksia jatkossa.
HYVÄÄ UUTTAVUOTTA KAIKILLE 2013 JA MAKKARAKERHO KIITTÄÄ KULUNEESTA VUODESTA KAIKKIA JÄSENIÄÄN JA LUKIJOITAAN 2012! koko kansanliike jatkaa seikkailujaan
taas vuonna 2013!
Makkara-Agentuuri Jussi.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
JOULUMAKKARA 2012
ryynäriä koko rahalla
PERNIÖN RUKIINEN RIISTARYYNÄRI 400 g
PÄÄTIMME laittaa joulumakkaraksi tänävuonna aliarvostetun lajikkeen, ryynimakkaran edustajan. jalo joulujuhla ja lähimmäisenrakkaus tulee näin ulotettua oman puolison ohessa toiseksi rakkaimpaan suhteeseen, suomalaiseen makkaraan.
kaupasta löysimme iloisen keltaisen Perniön tehtaan makkarapaketin, tämä on helppoa havaita kaupassa tiskistä. Perniöllä on hyvät perinteet kaikissa elintarvikkeissa joten odotukset olivat korkealla.
Lämmitämme jouluisasti uunin ja makkarat paketista: Nämä ovat aika pitkulaisia poikasia, tummahkoja ja paketti ilmoittaa että seoksessa on jopa 19% poronlihaa, ajatella!
Paistamme normaalin ajan ja eikun joulusauna-pöytään kylvyn päälle tarjoilu, tummaa sinappia ja paljon hapankaalia perinteiseen joulutapaan. Tuoksu on vahva ja metsäinen, hiukan savuinen. Leikkaamme koepalan: Seos on hyvin rapsakkaa, kuivahkon näköinen sisusmassa ja seos sisältää hyvin suuria ryynejä, eli tässä on annettu ryynimakkaran sielun eräälle osa-alueella valtaa mukavassa muodossa. Vähärasvaisuus paistaa läpi leikatessa, eipä tirskahtele rasva ainakaan tässä koeäerässä.
Maistamaan: Maku on tumman riistainen, poronliha maistuu vahvana ja täyteläisenä sieltä taka-alalta, ryynit sulavat mukavasti kielenkannalla , seos on mukava rapeaa ja vähänesteistä, ja lievä savutuksen maku hiipii hiljaa kielenkannalle sieltä jostakin lopuksi. Jouluolutta, siis Olvin-sellaista kyytipojaksi, kuparinruskeaa tummaa toisen sekaan, aah!
Maku on tumman savun syvän täyteläinen eikä hirmuisen suolainenkaan, tässä on aitoa riistan tuntua!
Perniön perinteinen makkaratehdas on loihtinut suomalais-ugrilaisen mystisen metsämieskansan yömyöhän saunaherkun jota kelpaa joulukynttilän valossa pureskella rennon joulusaunan päälle.
Koska on joulumieli, ei arvostella pisteillä. Tämä on vaan yksinkertaisesti hyvää.
ja hyvää joulua kaikille kanssaveljille-ja siskoille!
makkara-agentti Jussi.
PERNIÖN RUKIINEN RIISTARYYNÄRI 400 g
PÄÄTIMME laittaa joulumakkaraksi tänävuonna aliarvostetun lajikkeen, ryynimakkaran edustajan. jalo joulujuhla ja lähimmäisenrakkaus tulee näin ulotettua oman puolison ohessa toiseksi rakkaimpaan suhteeseen, suomalaiseen makkaraan.
kaupasta löysimme iloisen keltaisen Perniön tehtaan makkarapaketin, tämä on helppoa havaita kaupassa tiskistä. Perniöllä on hyvät perinteet kaikissa elintarvikkeissa joten odotukset olivat korkealla.
Lämmitämme jouluisasti uunin ja makkarat paketista: Nämä ovat aika pitkulaisia poikasia, tummahkoja ja paketti ilmoittaa että seoksessa on jopa 19% poronlihaa, ajatella!
Paistamme normaalin ajan ja eikun joulusauna-pöytään kylvyn päälle tarjoilu, tummaa sinappia ja paljon hapankaalia perinteiseen joulutapaan. Tuoksu on vahva ja metsäinen, hiukan savuinen. Leikkaamme koepalan: Seos on hyvin rapsakkaa, kuivahkon näköinen sisusmassa ja seos sisältää hyvin suuria ryynejä, eli tässä on annettu ryynimakkaran sielun eräälle osa-alueella valtaa mukavassa muodossa. Vähärasvaisuus paistaa läpi leikatessa, eipä tirskahtele rasva ainakaan tässä koeäerässä.
Maistamaan: Maku on tumman riistainen, poronliha maistuu vahvana ja täyteläisenä sieltä taka-alalta, ryynit sulavat mukavasti kielenkannalla , seos on mukava rapeaa ja vähänesteistä, ja lievä savutuksen maku hiipii hiljaa kielenkannalle sieltä jostakin lopuksi. Jouluolutta, siis Olvin-sellaista kyytipojaksi, kuparinruskeaa tummaa toisen sekaan, aah!
Maku on tumman savun syvän täyteläinen eikä hirmuisen suolainenkaan, tässä on aitoa riistan tuntua!
Perniön perinteinen makkaratehdas on loihtinut suomalais-ugrilaisen mystisen metsämieskansan yömyöhän saunaherkun jota kelpaa joulukynttilän valossa pureskella rennon joulusaunan päälle.
Koska on joulumieli, ei arvostella pisteillä. Tämä on vaan yksinkertaisesti hyvää.
ja hyvää joulua kaikille kanssaveljille-ja siskoille!
makkara-agentti Jussi.
lauantai 8. joulukuuta 2012
JOULUKUUN MAKKARA
Persoonallinen Lenkkimakkara!
VATAJA A-LENKKI 450 G pikkujoulutunnelmaa
ENSIMMÄINEN KERTA kaikessa on aina jännää ja huomasimme makkarakerhon testiryhmässä ettei Vatajan tuotteita täällä savolaisten makkarakeitaassa vielä jostakin syystä juurikaan arvioitu eikä maisteltu.
No, annetaan siis kuukauden makkaralausunto samantien, ja otettiin kotkalaisen lähiökaupan (karhuvuoren S-marketti tarkalleen ottaenkin) Lenkkien osastosta Vatajan musta-ruskealla perinnetunnuksella varustettu paketti: Otetaan hakuammunnalla ensin lenkkimakkara, tuo yksi makkarataiteen vanhimmista esi-isistä suomalaisella makkaran historian saralla. Kuinka Vataja tämän tuotteen on tehnyt?
Paketti on kyllä hiton tuhti, siis 450 grammaa ja lähemmäs puolta kiloa jötköä. Avataan pikkujoulusaunan päälle paketti ja onhan tämä aikamoinen kiekura, näyttävä jötikkä jo avatessa. Hirmuisen vaaleaa makkaraa ainakin ulkoa päin katsottuna äkkiseltään.
Koko hoito suoraan pöytägrilliin ja lämmöt lähes täysille, odotellaan sihinän tuloa puolen tunnin aikana.
Mieto, mausteinen tuoksu leviää koko keittiöön ja sitten jo kurkistelemaan mitä siellä oikein on: Vaalea ulkokuori on ottanut reilusti väriä ja kiekura on haljennut pitkältä matkalta, makkaranestettä valuilee reiluhkosti välistä. Laitto lautaselle ja leikkaus: Tuoksu on miedon mausteinen ja aromikas, jopa yllättävästi hiukan savustetun oloinen. Maisto sitten: Seos on aika kosteaa, mutta ei hirveä rasvaisen oloista, ja omalaatuinen maku alkaa tulla esille muutaman mussutuksen jälkeen: Hyvin pehmeä , puhdas kokolihan maku, kevyt mausteinen tuntu ja maustepippuri tanssahtelee taustalla varovaisesti vähärasvaisuutta jeesaten.
Maku on uskomattomalla tavalla samaan aikaan sekä lihainen että kevyt, puhtaan miellyttävä mutta kuitenkin mausteisuus laulaa takaa-alalla hitaasti kielelle nousten. Mausteskaala korostuu sitämukaa, kun makkara jäähtyy lautasella, erikoisuus tämäkin, kun yleensä maku herää henkiin vasta kuumentamisen johdosta.
Vataja ilmoittaa paketissa että tämän lenkin lihapitoisuus on kokonaista 78% ja puhdasta possua ja se on nitriititön, eli laatuun ollaan todellakin satsattu ja kyllähän se sitten näkyy myös tämän kaverin hinnassa: Pulitimme siitä kokonaiset 4,80 kaupassa eli kyllähän tätä tavallinen palkansaaja-makkaramies lähinnä juhlapäivinä kuten pikkujouluissa nauttii ellei nyt ihan herroiksi arkeansa halua laittaa.
Mutta kyllä tämä helsinkiläisen Vatajan tuote on hyvä ja ehdottomasti tuon hintansa väärtu, tosin mieleen jää herkullisesta nautinnosta yksi pieni juttu eli millainen seos olisi jos siinä olisi vielä hilkku lisää pippuria?
Mutta makkaramestari on halunnut kunnioittaa lenkkimakkaran perusolemusta, puhdasta yksinkertaista makulinjaa joka sopii jokaiselle syöjälle. Myös tässä on onnistuttu tehtaan omalla tavalla hyvin.
Pinnoja neljä viidestä, herkullista, maistuvaa ja kallista, kuten monasti aiemmin tuo viidets pistejää roikkumaan koska kuvittelemme mitä tuohon voisi lisätä. Vai voisiko?
Kyytipojaksi Tummaa jouluolutta ala Olvi ja sinappina tummaa myös, hapankaalia ja suolakurkkuja lisäksi.
Hyvää pikkujoulua kaikille! Isot bileet on vielä edessä ja makkarakerho mukana mualiman mänössä.
Syöpötteli taas Jussi.
VATAJA A-LENKKI 450 G pikkujoulutunnelmaa
ENSIMMÄINEN KERTA kaikessa on aina jännää ja huomasimme makkarakerhon testiryhmässä ettei Vatajan tuotteita täällä savolaisten makkarakeitaassa vielä jostakin syystä juurikaan arvioitu eikä maisteltu.
No, annetaan siis kuukauden makkaralausunto samantien, ja otettiin kotkalaisen lähiökaupan (karhuvuoren S-marketti tarkalleen ottaenkin) Lenkkien osastosta Vatajan musta-ruskealla perinnetunnuksella varustettu paketti: Otetaan hakuammunnalla ensin lenkkimakkara, tuo yksi makkarataiteen vanhimmista esi-isistä suomalaisella makkaran historian saralla. Kuinka Vataja tämän tuotteen on tehnyt?
Paketti on kyllä hiton tuhti, siis 450 grammaa ja lähemmäs puolta kiloa jötköä. Avataan pikkujoulusaunan päälle paketti ja onhan tämä aikamoinen kiekura, näyttävä jötikkä jo avatessa. Hirmuisen vaaleaa makkaraa ainakin ulkoa päin katsottuna äkkiseltään.
Koko hoito suoraan pöytägrilliin ja lämmöt lähes täysille, odotellaan sihinän tuloa puolen tunnin aikana.
Mieto, mausteinen tuoksu leviää koko keittiöön ja sitten jo kurkistelemaan mitä siellä oikein on: Vaalea ulkokuori on ottanut reilusti väriä ja kiekura on haljennut pitkältä matkalta, makkaranestettä valuilee reiluhkosti välistä. Laitto lautaselle ja leikkaus: Tuoksu on miedon mausteinen ja aromikas, jopa yllättävästi hiukan savustetun oloinen. Maisto sitten: Seos on aika kosteaa, mutta ei hirveä rasvaisen oloista, ja omalaatuinen maku alkaa tulla esille muutaman mussutuksen jälkeen: Hyvin pehmeä , puhdas kokolihan maku, kevyt mausteinen tuntu ja maustepippuri tanssahtelee taustalla varovaisesti vähärasvaisuutta jeesaten.
Maku on uskomattomalla tavalla samaan aikaan sekä lihainen että kevyt, puhtaan miellyttävä mutta kuitenkin mausteisuus laulaa takaa-alalla hitaasti kielelle nousten. Mausteskaala korostuu sitämukaa, kun makkara jäähtyy lautasella, erikoisuus tämäkin, kun yleensä maku herää henkiin vasta kuumentamisen johdosta.
Vataja ilmoittaa paketissa että tämän lenkin lihapitoisuus on kokonaista 78% ja puhdasta possua ja se on nitriititön, eli laatuun ollaan todellakin satsattu ja kyllähän se sitten näkyy myös tämän kaverin hinnassa: Pulitimme siitä kokonaiset 4,80 kaupassa eli kyllähän tätä tavallinen palkansaaja-makkaramies lähinnä juhlapäivinä kuten pikkujouluissa nauttii ellei nyt ihan herroiksi arkeansa halua laittaa.
Mutta kyllä tämä helsinkiläisen Vatajan tuote on hyvä ja ehdottomasti tuon hintansa väärtu, tosin mieleen jää herkullisesta nautinnosta yksi pieni juttu eli millainen seos olisi jos siinä olisi vielä hilkku lisää pippuria?
Mutta makkaramestari on halunnut kunnioittaa lenkkimakkaran perusolemusta, puhdasta yksinkertaista makulinjaa joka sopii jokaiselle syöjälle. Myös tässä on onnistuttu tehtaan omalla tavalla hyvin.
Pinnoja neljä viidestä, herkullista, maistuvaa ja kallista, kuten monasti aiemmin tuo viidets pistejää roikkumaan koska kuvittelemme mitä tuohon voisi lisätä. Vai voisiko?
Kyytipojaksi Tummaa jouluolutta ala Olvi ja sinappina tummaa myös, hapankaalia ja suolakurkkuja lisäksi.
Hyvää pikkujoulua kaikille! Isot bileet on vielä edessä ja makkarakerho mukana mualiman mänössä.
Syöpötteli taas Jussi.
torstai 8. marraskuuta 2012
MARRASKUUN MAKKARA
Terveiset Itävallasta!
Riku Järvisen Matkaterveiset
ORIGINAL SALZBURGER BRATWURST 330 g
Arvostelu:
Itävalta ja varsinkin saksa tunnetaan hyvinä makkaramaina, ja tälläkertaa tarkastelun kohteena on Salzburgilainen Bratwursti. Katsotaan, osaavatko itävaltalaiset makkaramaakarit asiansa.
Tuoksu on perinteisen bratwurstin, vaikkakin ulkoasu jopa pelottavan vaalea.Alkaa jo arvelluttaa, onko makua laisinkaan. Kokoa näillä on sopivasti, sillä kaksi makkaraa painaa yhteensä 330 g.
Hyvin ohut luonnonkuori, rasvaa hieman vähemmän kuin bratwursteissa normaalisti (yleensä noin 30 g/100G, tässä alle 20 g/ )
Makkarat paistoin osiin pilkottuna rypsiöljyssä,ja paistamisen luoma rapea pinta toi esille uusia makuelämyksiä! Itse sisältö on pehmeä ja jollain tavalla ilmava, ts. ei ole kovin tiivistä lihaa.
Perinteinen bratwurstin maku, mutta selvästi täyteläisempi kuin mitä viimeksi suomessa maistoin.
Itseasiassa menen niinkin pitkälle, että sanon tämän voittavan lokakuun alussa Oktoberfestillä munchenissä
maistamani puolen metrin mittaisen bratwurstin.
varsin mehukas makkara.Tämä saa ilman muuta suositukseni, arvosana 4/5.
Riku Järvinen
Maailmanmatkaaja-maistajamme Rikun puolesta kirjoitti postia saaneena tämän Jussi,
lukekaa myös miehen mainio matkaajan blogi osoitteessa http://rikuerasmus.blogspot.fi
Riku Järvisen Matkaterveiset
ORIGINAL SALZBURGER BRATWURST 330 g
Arvostelu:
Itävalta ja varsinkin saksa tunnetaan hyvinä makkaramaina, ja tälläkertaa tarkastelun kohteena on Salzburgilainen Bratwursti. Katsotaan, osaavatko itävaltalaiset makkaramaakarit asiansa.
Tuoksu on perinteisen bratwurstin, vaikkakin ulkoasu jopa pelottavan vaalea.Alkaa jo arvelluttaa, onko makua laisinkaan. Kokoa näillä on sopivasti, sillä kaksi makkaraa painaa yhteensä 330 g.
Hyvin ohut luonnonkuori, rasvaa hieman vähemmän kuin bratwursteissa normaalisti (yleensä noin 30 g/100G, tässä alle 20 g/ )
Makkarat paistoin osiin pilkottuna rypsiöljyssä,ja paistamisen luoma rapea pinta toi esille uusia makuelämyksiä! Itse sisältö on pehmeä ja jollain tavalla ilmava, ts. ei ole kovin tiivistä lihaa.
Perinteinen bratwurstin maku, mutta selvästi täyteläisempi kuin mitä viimeksi suomessa maistoin.
Itseasiassa menen niinkin pitkälle, että sanon tämän voittavan lokakuun alussa Oktoberfestillä munchenissä
maistamani puolen metrin mittaisen bratwurstin.
varsin mehukas makkara.Tämä saa ilman muuta suositukseni, arvosana 4/5.
Riku Järvinen
Maailmanmatkaaja-maistajamme Rikun puolesta kirjoitti postia saaneena tämän Jussi,
lukekaa myös miehen mainio matkaajan blogi osoitteessa http://rikuerasmus.blogspot.fi
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
POUTTU JA PURAISU
PAARMAN PURAISU 350 G, nakki
POUTTU OY
Tuli taas selattua Poutun, tuon yhden suomalaisen makkarmualiman vanhanajan ylpeyden uutuuslaaria kaupassa ja siellähän oli taas yksi uutuus: Samanlaisella punakantisella kansallisromantiikalla kuvitettu rasia kuin mitä oli jo aiemmin arvosteltu polttorauta, nimeltään paarman puraisu, lupaus tumman pippurisesta nakkimakkarasta.
Koska eletään nakkimakkaroitten teemakuukautta lokakuuta niin otettiin, laitettiin koriin ja lauantai-illan iloksi laitettiin ihan kokonaan uusi paistokokeilu: Samalla kun Jussipoika otti löylyä kaikessa rauhassa saunan lauteilla niin pistettiin paarmat vuokaan ja oikein, hirveen hitaasti paistumaan uuniin ja ensiksi puoli tuntia 150 astetta ja sitten vähän nostettiin 175 asteeseen ja annettiin olla koko tunti siellä hautumassa.
Mitä saatiin?
Uunista tulla pullahti tosiaan tumma nelikko, hirmuisen hyvin hautunut ja jo suorastaan vähän rypistunyt poikaseurue joka oli imenyt itseensä oikein hitaan haudutuksen kaiken ilon ja lämmön.
No,tehdään askeesi: Yksinkertaisin makkarapaisto makutesti: Vain tummaa sinappia ja iso lasi kylmää maitoa, ja kattotaas mitä pouttu on luvannut?
Seos leikkaantuu juuri kuten tanakka, poutulle ominainen tiheä makkara tekee. Alkumaku on hetken maltillinen, mutta sitten ryntää koko luvattu pippuri-arsenaali kielelle ja silmille runsaana: Kyllä tässä on pippureita laitettu hyvin, maistuu terävästi 2-3 pippurin seokselle caynne-punapippuri etummaisena, mutta sitten tulee mielenkiintoinen juttu kielellä esille: Makkara vaikuttaa vähärasvaiselle, mutta palojen hiukan jäähtyessä alkaa piilossa oleva rasvaisuus yllättäin tulla esille. Mutta nou hätä, tässähän on juoni: Kova pippurisuus ja runsas rasvaisuus kompensoivat mukavasti toisiaan, eli rasvaisuus voitelee mukavasti kitalakea ja pippurista voi nauttia suun palamatta. Hyvä ruokatekninen oivallus poutulta!
Maku on painotettu vahvasti pippurin laajalle skaalalle, ja homman kruunaa voimakas lihaisuuden tuntu kielenpohjilla: Rasvaisuus tanssii sopivasti mukana mutustelussa ihan loppuun asti ja masu täyttyy miellyttävästi. Näitä voisi syödä vaikka kuinka paljon, eikä kitalaki pala eikä ärsyynny.
Kyllä, tämä piti hintansa ja teki mitä lupasi: makkara on lisäksi laktoositon ja gluteiiniton, eli jokainen meistä vaivasta riippumatta voi nauttia tai ilman mitään vaivaa yhtä herkullisesta annoksesta.
Pouttu on lähtenyt tekemään paistoteknisiä ratkaisuja joissa makkara muuttuu paistotavan mukaan, mikä on ehdottomasti positiivinen juttu näin savolaisen makkaramualiman arvoissa.
Kyllä pouttu osaa, tässä on kokeilemisen arvoinen herkku kyseessä.
Jos pitäisi laittaa kyytipoikia mukaan niin vaaleaa perunasalaattia forssalta, pikkukurkkuja ja vähän lohkoperunoita ynnä muistaakaa hitossa tuore salaatti ja paljon, paljon tomaattia. Siinä on lykopeenia joka auttaa makkaraa säilyttämään terveytemme niuhottamatta. Jättäkää pillerit ja vitamiinisekotukset muille ja naattikaa puhdasta salaattia, paljon vihreää ja juuri sitä tuoretta tomaattia. Luonto antoi meille sekä makkaran että sille kyytipojaksi puhtaan, tuoreen luonnon salaatin joka tasapainottaa koko hoidon.
Naatitaan!
Jussi.
POUTTU OY
Tuli taas selattua Poutun, tuon yhden suomalaisen makkarmualiman vanhanajan ylpeyden uutuuslaaria kaupassa ja siellähän oli taas yksi uutuus: Samanlaisella punakantisella kansallisromantiikalla kuvitettu rasia kuin mitä oli jo aiemmin arvosteltu polttorauta, nimeltään paarman puraisu, lupaus tumman pippurisesta nakkimakkarasta.
Koska eletään nakkimakkaroitten teemakuukautta lokakuuta niin otettiin, laitettiin koriin ja lauantai-illan iloksi laitettiin ihan kokonaan uusi paistokokeilu: Samalla kun Jussipoika otti löylyä kaikessa rauhassa saunan lauteilla niin pistettiin paarmat vuokaan ja oikein, hirveen hitaasti paistumaan uuniin ja ensiksi puoli tuntia 150 astetta ja sitten vähän nostettiin 175 asteeseen ja annettiin olla koko tunti siellä hautumassa.
Mitä saatiin?
Uunista tulla pullahti tosiaan tumma nelikko, hirmuisen hyvin hautunut ja jo suorastaan vähän rypistunyt poikaseurue joka oli imenyt itseensä oikein hitaan haudutuksen kaiken ilon ja lämmön.
No,tehdään askeesi: Yksinkertaisin makkarapaisto makutesti: Vain tummaa sinappia ja iso lasi kylmää maitoa, ja kattotaas mitä pouttu on luvannut?
Seos leikkaantuu juuri kuten tanakka, poutulle ominainen tiheä makkara tekee. Alkumaku on hetken maltillinen, mutta sitten ryntää koko luvattu pippuri-arsenaali kielelle ja silmille runsaana: Kyllä tässä on pippureita laitettu hyvin, maistuu terävästi 2-3 pippurin seokselle caynne-punapippuri etummaisena, mutta sitten tulee mielenkiintoinen juttu kielellä esille: Makkara vaikuttaa vähärasvaiselle, mutta palojen hiukan jäähtyessä alkaa piilossa oleva rasvaisuus yllättäin tulla esille. Mutta nou hätä, tässähän on juoni: Kova pippurisuus ja runsas rasvaisuus kompensoivat mukavasti toisiaan, eli rasvaisuus voitelee mukavasti kitalakea ja pippurista voi nauttia suun palamatta. Hyvä ruokatekninen oivallus poutulta!
Maku on painotettu vahvasti pippurin laajalle skaalalle, ja homman kruunaa voimakas lihaisuuden tuntu kielenpohjilla: Rasvaisuus tanssii sopivasti mukana mutustelussa ihan loppuun asti ja masu täyttyy miellyttävästi. Näitä voisi syödä vaikka kuinka paljon, eikä kitalaki pala eikä ärsyynny.
Kyllä, tämä piti hintansa ja teki mitä lupasi: makkara on lisäksi laktoositon ja gluteiiniton, eli jokainen meistä vaivasta riippumatta voi nauttia tai ilman mitään vaivaa yhtä herkullisesta annoksesta.
Pouttu on lähtenyt tekemään paistoteknisiä ratkaisuja joissa makkara muuttuu paistotavan mukaan, mikä on ehdottomasti positiivinen juttu näin savolaisen makkaramualiman arvoissa.
Kyllä pouttu osaa, tässä on kokeilemisen arvoinen herkku kyseessä.
Jos pitäisi laittaa kyytipoikia mukaan niin vaaleaa perunasalaattia forssalta, pikkukurkkuja ja vähän lohkoperunoita ynnä muistaakaa hitossa tuore salaatti ja paljon, paljon tomaattia. Siinä on lykopeenia joka auttaa makkaraa säilyttämään terveytemme niuhottamatta. Jättäkää pillerit ja vitamiinisekotukset muille ja naattikaa puhdasta salaattia, paljon vihreää ja juuri sitä tuoretta tomaattia. Luonto antoi meille sekä makkaran että sille kyytipojaksi puhtaan, tuoreen luonnon salaatin joka tasapainottaa koko hoidon.
Naatitaan!
Jussi.
tiistai 9. lokakuuta 2012
KUUKAUDEN MAKKARA LOKAKUU
Tanakkaa tavaraa!
KIVIKYLÄN JUUSTONAKKI 300 g
Nakkien valtakunnassa tarjonnat laajenee entisestään, ja tälläkertaa kuukauden makkaraksi päätyi Prisman valikoimiin jokin aika sitten tullut Kivikylän juustonakki, keltaisessa paketissa joten pitihän se testata. nakkeja siis tässäkuussa vaihtelun vuoksi. Ensiksi katseemme kiinnittyi kohtuullisen noin 4 euron korkeaan hintaan ja toiseksi 300 gramman merkintään, pienempi pakkaus eli kilohinta korkeampi mutta syödään, maistellaan.
Paketista tulla hurahti viisi pitkää, ohukaista mutta tanakan oloista pötköä, tummahkoja poikasia ja ladotaanpa ne sitten grilliin. Paistoaika oli aika lyhyt, ja makkarat ottivat äkäisesti väriä, juusto alkaa pullistella sivuilta ulos vasta aivan paiston loppuvaiheessa, eli se on aika ujosti kuoren sisällä korostaen seoksen kuivaa luonnetta. Mutta sitten se pölähtää ulos kertalaakista ja sitä näyttää olevan sanoisinko runsaanpuoleisesti.
Leikataan ja tässävaiheessa paljastuu seoksen tukevuus: Se on hyvin tukevaa ja tanakkaa, kosteutta ei juuri hirveästi ole tääs seoksessa ja liha leikkaantuu rapeasti.
Maistamisessa huomaa heti että palaa saa jauhaa kuten täyslihaa, reilusti ja seos on tuhtia purtavaa. Maussa sinkoutuu etualalle voimakas mauste/mustapippuri, jonka takaa alkaa juustoisuus sitten vienosti kohoilla maua mukana, mitä pitemmälle syöminen etenee ja makkara hiukan jäähtyy, Gouda-tyyppinen lataus alkaa tulla yhä hallitsevammaksi. Tämä ei ole sittenkään, ei laisinkaan niin kuivaa kuin aluksi tuntuu!
Rasvaisuus jää mukavasti takaa-alalle ja juusto kastelee mukavasti kielenkantoja tuhtien palasten lomassa.
Tanakka, pippurinen, juustoinen, vahva maun kolmikanta joka tekee tästä uutuudesta sekä mielenkiintoisen että omalla tavallaan uudenaikaisen nakkitulokkaan. Kyytipojaksi pehmeitä perunoita, esim. foliossa haudutettuja uunisellaisia, hapankaali sopii erinomaisesti ja suolakurkut korostavat pippurin suloja.
Myös perinteinen perunasalaatti viihtyy tämän persoonallisen nakin kanssa mahtavasti lautasella vaikka ihan kahdestaan. Moni-ilmeinen nakki, jota voi syödä vain yhden lisukkeen kanssa tai koko kattauksella.
Sinappina käytimme vaaleaa tässä, ja se riittääkin hyvin seoksen makean mausteisen pippurisuuden takia.
Mitäs tässä voi antaa kivikylälle kun kiitoksen hyvästä uutuudesta ja 5 pistettä viidestä? Laadukasta!
Popsi Jussi (nakit)
KIVIKYLÄN JUUSTONAKKI 300 g
Nakkien valtakunnassa tarjonnat laajenee entisestään, ja tälläkertaa kuukauden makkaraksi päätyi Prisman valikoimiin jokin aika sitten tullut Kivikylän juustonakki, keltaisessa paketissa joten pitihän se testata. nakkeja siis tässäkuussa vaihtelun vuoksi. Ensiksi katseemme kiinnittyi kohtuullisen noin 4 euron korkeaan hintaan ja toiseksi 300 gramman merkintään, pienempi pakkaus eli kilohinta korkeampi mutta syödään, maistellaan.
Paketista tulla hurahti viisi pitkää, ohukaista mutta tanakan oloista pötköä, tummahkoja poikasia ja ladotaanpa ne sitten grilliin. Paistoaika oli aika lyhyt, ja makkarat ottivat äkäisesti väriä, juusto alkaa pullistella sivuilta ulos vasta aivan paiston loppuvaiheessa, eli se on aika ujosti kuoren sisällä korostaen seoksen kuivaa luonnetta. Mutta sitten se pölähtää ulos kertalaakista ja sitä näyttää olevan sanoisinko runsaanpuoleisesti.
Leikataan ja tässävaiheessa paljastuu seoksen tukevuus: Se on hyvin tukevaa ja tanakkaa, kosteutta ei juuri hirveästi ole tääs seoksessa ja liha leikkaantuu rapeasti.
Maistamisessa huomaa heti että palaa saa jauhaa kuten täyslihaa, reilusti ja seos on tuhtia purtavaa. Maussa sinkoutuu etualalle voimakas mauste/mustapippuri, jonka takaa alkaa juustoisuus sitten vienosti kohoilla maua mukana, mitä pitemmälle syöminen etenee ja makkara hiukan jäähtyy, Gouda-tyyppinen lataus alkaa tulla yhä hallitsevammaksi. Tämä ei ole sittenkään, ei laisinkaan niin kuivaa kuin aluksi tuntuu!
Rasvaisuus jää mukavasti takaa-alalle ja juusto kastelee mukavasti kielenkantoja tuhtien palasten lomassa.
Tanakka, pippurinen, juustoinen, vahva maun kolmikanta joka tekee tästä uutuudesta sekä mielenkiintoisen että omalla tavallaan uudenaikaisen nakkitulokkaan. Kyytipojaksi pehmeitä perunoita, esim. foliossa haudutettuja uunisellaisia, hapankaali sopii erinomaisesti ja suolakurkut korostavat pippurin suloja.
Myös perinteinen perunasalaatti viihtyy tämän persoonallisen nakin kanssa mahtavasti lautasella vaikka ihan kahdestaan. Moni-ilmeinen nakki, jota voi syödä vain yhden lisukkeen kanssa tai koko kattauksella.
Sinappina käytimme vaaleaa tässä, ja se riittääkin hyvin seoksen makean mausteisen pippurisuuden takia.
Mitäs tässä voi antaa kivikylälle kun kiitoksen hyvästä uutuudesta ja 5 pistettä viidestä? Laadukasta!
Popsi Jussi (nakit)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)