jawohl! Das Gut!
LINESSE FRANKFURTER ruokanakki , saksa
SAKSALAISET ymmärsivät makkaramualiman yksinä edelläkävijöinä nakkimakkaran sosiaalisen ja sielullisen merkityksen ja lukuisien bratwurstien lomassa he kehittelivät kokonaan oman täysliha-nakkinsa ruokapöytien iloksi. Lähtökohtana oli selkeästi että nakin pitää pienestä koostaan ja pikkuveli-asemastaan huolimatta voida olla yhtä täyttävä kokemus kuin itse grillimakkara tai lenkki. Siispä Frankfurtissa käytiin tekemään jo ennen saksan yhdistymistä Bismarckin aikoihin ja ennenkin totisin ilmein uudentyyppistä kokolihamakkaraa, frankfurter-nakkia jonka merkitys saksan historiassa lienee lähes yhtä suuri kuin koko saksan yhdistymisellä yksittäisistä kuningaskunnista saksan valtioksi. Nimestä on tullut kansainvälinen brändi.
Ostamme syntysijojen tuotetta eli lidliin oli jälleen asiaa, siellä hyllyssä löytyi Linesse- tehtaan ns. kevytversio frankfurter-nakista. Kevytnakki? Olisiko se pahempi vitsi kuin jokin muu kevytjuttu? Koska tuotetta oli vähän tarjolla emmekä ole koskaan syöneet kevytversiota, jotn otetaan nyt sitten ja kokeillaan!
Saksalainen Linesse valmistaa lukuisia kevyttuotteita ja ne ovat olleet tähän asti varsin laadukkaita mutta miten pärjää nakki? Sinisellä suomenväreillä koristetusta pakkauksesta paljastuu monta pitkää, pitkää nakkia eli kokoa ainakin on. Hintaa kuitenkin vain noin 2,5 euroa.
Pistetään tänään nakit pannuun: Levy kutoselle ja kansi päälle, annetaan ottaa hetki väriä ja sitten lasketaan haudutuslämmölle 2-3 asteikolla ja 20-25 minuuttia.
Pannulta lautaselle saapuvat komeasti ruskistuneet, pitkät ja tuoksuvat frankfusterit. Nyt seuraa jännä hetki: Onko kevyttuotteen liha korventunut pilalle? rasvan vähäisyys yleensä tuhoaa suomalaisen miehen omakotilalo-unelman kokoisen makkaraunelman grillissä siinäkohtaa ettei ole tarpeeksi rasvaa mukana. Leikkaamme jännityneinä palasen, kuoro rapsahtaa komeasti halki ja liha leikkaantuu erittäin rapeasti sekin. Maistetaan: Päälle on laitettu kevyen hengen merkeissä lidlistä löytämäämme uutta herttua-sinappia, suomalaista tuotetta merkinnän mukaan ja haukataan:
Maku yllättää! Se ei ole tylsän kuiva vaan ryhdikkään rapea, maukas ja lihaisa. Varsin hienostunut, tasainen ja miellyttävä. Mausteita on maltillisesti, suolaisuus tuntuu saksalaisen reilulta muttei liiaksi asti. Kevyt-nakki on onnistunut seos jota on miellyttävää mussutella pala kerrallaan, tämä ei ole mikään B-luokkateos vaan todellakin asiallinen sekoitus.
Saksalaisetkin osaavat siis tehdä kevytmakkaraa, ja syötävää sellaista vieläpä.
Nakeista kun puhutaan syödään reilusti saksalaista omaa perunasalaattia jota löytyy samasta kaupasta kilon paketeissa, ja juodaan kesäolutta päälle. Maistuvaa!
Annanne tälle kokeilumakkaralle neljä pistettä viidestä sillä yllätys oli siinämäärin positiivinen odotuksiin verraten. Das Gut!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
lauantai 17. maaliskuuta 2012
KUUKAUDEN MAKKARA MAALISKUU
Seikkailut saunalenkkien mualimassa jatkuvat
KIVIKYLÄN SAUNALENKKI 400 G
Makkaramualiman yksi maan hiljaisista lajikkeista on ollut vuosikymmenet saunalenkki, siis tuo kiekurainen lenkkimakkaran sukulaispoika jonka yhden version olemme jo aiemmin arvostelleet täällä mutta nyt on aika tuoda kilpailevia merkkejä esille: Tänä mukavana maaliskuun tilipäivän vapaana lauantai-iltana kotkan kaupungista prismasta tarttui makkarahyllystä kivikylän iloisen beigen värinen saunalenkki messiin, pitäähän sitä kokeilla kun hintakin oli kerrassaan ällistyttävä vain 1,69 euroa pussi. Onkohan se ihan täyttä tavaraa, noin halpa hinta? Eikun kokeilemaan siis!
Kotosalla saunan jälkeen avattiin pussi uteliaina, siinä oli kunnon kiekuralla vaalean ja lihaisan näköinen makkarapötkö täydet 400 grammaa, leikataan puolet ja lämmitetään uunissa. Tuote vaikuttaa jo ennakkoon tuhdilta ja tanakalta, pötkö katkeaa rapeasti rusahtaen kylmänä käsin kokeiltuna joten poikki ja uuniin.
Paistetaan normaali 20-30 minuuttia korkealla teholla: Väriä kertyy hitaasti mutta tasaisesti, ulkosivu poksahtaa iloisesti hymyilemään ja valmista, pöytään ja sinapit hunnuksi.
makkara leikkaantuu rapeasti, haarukointitarkastelussa rasvaa ei tule ollenkaan ulos ja seos on vaaleaa: Maistetaanpa: Ensireaktio vahvistaa visuaalisen ennakon eli tämä on todellakin kuivaa seosta, tuhtia ja lihaista purtavaa: Maku on miellyttävän pehmeä ja vähäsuolainen, aito puhtaan oloinen seos. Lihaisuutta löytyy yllättävän mukavasti, mikä on yllättävää sillä saunalenkit ovat yleensä sekä hiukan jauhoisia ja kosteita seokseltaan, mutta tämä on kaukana siitä.
Mausteita ei ole lähdetty pahemmin tähän ymppäämään perustasoa enempää, mutta miksi pitäisikään kun makkaran pohjamaku on miellyttävän raikas ja puhdas? Kyytipoikana meillä on pelkkää rasilaisen valkosipuli-hapankaalia ja vaaleaa auran sinappia, molemmat korostavat yksinkertaisuuden harmoniaa lautasella makuhermoja hemmotellen.
Kaikenkaikkiaan yllätys on positiivinen: Hintaan nähden tämä saunalenkki on todella laadukas ja hintansa arvoinen syötävä kaikin puolin, tuhtia ja täyttävää purtavaa, pussista jäi puolet paistamatta kun ei mahtunut yksinkertaisesti masuun enempää tavaraa. Ruokaisaa!
Kivikylän makkaratehdas on jälleen tuonut markkinoille laatutietoisesti hyvän ruokamakkaran, joka puolustaa hyvin ansiokkaasti vanhankansa saunalenkin mainetta. Minkä muinainen kiekura-saunalenkki aikoinana aloitti suomessa, on nyt saanut hyvää jatkoa.
Neljä pistettä viidestä täydellä vatsalla, lisää tälläisiä edullisia laatumakkaroita kiitos!
Syöpötteli Jussipoika.
KIVIKYLÄN SAUNALENKKI 400 G
Makkaramualiman yksi maan hiljaisista lajikkeista on ollut vuosikymmenet saunalenkki, siis tuo kiekurainen lenkkimakkaran sukulaispoika jonka yhden version olemme jo aiemmin arvostelleet täällä mutta nyt on aika tuoda kilpailevia merkkejä esille: Tänä mukavana maaliskuun tilipäivän vapaana lauantai-iltana kotkan kaupungista prismasta tarttui makkarahyllystä kivikylän iloisen beigen värinen saunalenkki messiin, pitäähän sitä kokeilla kun hintakin oli kerrassaan ällistyttävä vain 1,69 euroa pussi. Onkohan se ihan täyttä tavaraa, noin halpa hinta? Eikun kokeilemaan siis!
Kotosalla saunan jälkeen avattiin pussi uteliaina, siinä oli kunnon kiekuralla vaalean ja lihaisan näköinen makkarapötkö täydet 400 grammaa, leikataan puolet ja lämmitetään uunissa. Tuote vaikuttaa jo ennakkoon tuhdilta ja tanakalta, pötkö katkeaa rapeasti rusahtaen kylmänä käsin kokeiltuna joten poikki ja uuniin.
Paistetaan normaali 20-30 minuuttia korkealla teholla: Väriä kertyy hitaasti mutta tasaisesti, ulkosivu poksahtaa iloisesti hymyilemään ja valmista, pöytään ja sinapit hunnuksi.
makkara leikkaantuu rapeasti, haarukointitarkastelussa rasvaa ei tule ollenkaan ulos ja seos on vaaleaa: Maistetaanpa: Ensireaktio vahvistaa visuaalisen ennakon eli tämä on todellakin kuivaa seosta, tuhtia ja lihaista purtavaa: Maku on miellyttävän pehmeä ja vähäsuolainen, aito puhtaan oloinen seos. Lihaisuutta löytyy yllättävän mukavasti, mikä on yllättävää sillä saunalenkit ovat yleensä sekä hiukan jauhoisia ja kosteita seokseltaan, mutta tämä on kaukana siitä.
Mausteita ei ole lähdetty pahemmin tähän ymppäämään perustasoa enempää, mutta miksi pitäisikään kun makkaran pohjamaku on miellyttävän raikas ja puhdas? Kyytipoikana meillä on pelkkää rasilaisen valkosipuli-hapankaalia ja vaaleaa auran sinappia, molemmat korostavat yksinkertaisuuden harmoniaa lautasella makuhermoja hemmotellen.
Kaikenkaikkiaan yllätys on positiivinen: Hintaan nähden tämä saunalenkki on todella laadukas ja hintansa arvoinen syötävä kaikin puolin, tuhtia ja täyttävää purtavaa, pussista jäi puolet paistamatta kun ei mahtunut yksinkertaisesti masuun enempää tavaraa. Ruokaisaa!
Kivikylän makkaratehdas on jälleen tuonut markkinoille laatutietoisesti hyvän ruokamakkaran, joka puolustaa hyvin ansiokkaasti vanhankansa saunalenkin mainetta. Minkä muinainen kiekura-saunalenkki aikoinana aloitti suomessa, on nyt saanut hyvää jatkoa.
Neljä pistettä viidestä täydellä vatsalla, lisää tälläisiä edullisia laatumakkaroita kiitos!
Syöpötteli Jussipoika.
perjantai 24. helmikuuta 2012
HELMIKUUN MAKKARA
pippurinen juttu!
JUUSTO-PIPPURIKABANOSSI HK, 400g
YKSI harvinaisuus vahvasti maustettujen makkaroitten--tai ainakin kohtalaisesti sellaisten--joukossa on chilien ja muiden poisjättö ja keskittyminen pelkkään pippurilla kuorruttamiseen. HK on tehnyt näin ja yhdistänyt ihan tavallista suomalaista mustapippuria tälläkertaa kekseliäästi juuston kanssa. Pitihän se korjata paketti HK:n väreillä koristellusta altaasta ja testata tämä myös, kun vastaavaa pelkkää pippuri-juustoviristysä ei muistin mukaan ole tullut syötyä.
Pojat paketista ja ulkonäkö on täysin kabanossin kuohkean normaalin näköinen, muheva makkaraseos pullistelee kuorissa HK:n tapaan eikä erotu muista sisaristaan. Pippurinen tuoksahdus tosin leyhähtää heti paketin avauksessa.
Laitetaan kuumaan uuniin: Tekniikkana käytämme ensin 15 min täysillä 250 astetta ja sitten lämpö tiputetaan nollaan ja annetaan hautua toiset 15 minuuttia. Puolentunnin jälkeen uunista alkaakin kuulua ihanaa poksahtelua kun pojat heräävät syöntikuntoon: Ihana juusto tuoksu alka ajo leijailla luukkujen välistä, vienosti ja hitaasti.
Makkarat ulos uunista: Paistotulos on Kabanossin kaavan mukainen, mehevä ja muheva, runsaasti ruskistunut mutta kostea. Kabanossia on todella vaikeaa paahtaa rutikuivaksi, senverran hyvin makkaran rasvatasapaino on koostettu tehtaalla.
Katamme aterian johon tulee nyt lohkoperunoita paprikalla höystettynä,vedessä keitettyä parsakaalia ja punakaalia purkista (saksalaista) sinapiksi laitetaan mietoa vihreää Auraa.
Leikataan: Purskahdus ja juustot tulevat tervehtimään, pippurinen höyry kohoilee kutkuttavasti nenälle. Makkara leikkaantuu sopuisasti ja vaikka seos on kosteaa juuston takia pala säilyttää ryhtinsä eikä mene muusiksi. Makunautinto onkin sitten erikoinen: Emmental-juusto pukkaa itsensä ensi esille, missä pippuri? hetken pureskelun jälkeen taka anousee maukas ja poltteinen pippurin hohto, nopeasti mutta sopivasti sitten pysähtyy ettei liikaa korvenna. Juusto ja pippuri ovat sovussa keskenään, makunautinto on tasapainoinen ja hyvä.
Itse liha on laadukasta ja puhtaan makuista, seos tukevaa mutta kosteaa syödä. Liha, juusto ja pippuri ovat tasapainossa, pippuri tulee kohteliaasti takaa esille kuin paraatiovista lopuksi.
Kyllä, tämä on hintansa arvoinen ruokamakkara ja grillituote: Kuka tykkää pippuriruoista muutekin kuten meikäläinen tuppaa rankkaamaan tämän makkaran yhdeksi lemppareistaan helposti. Tämän makkaran metafyysinen olemus on yksinkertainen, pippurilla kohotettu juustoherkku jossa osaset eivät lyö toisiaan korville eivätkä astu toistensa tonteille.Toimii!
Nielaisen viimeisen palasen ja otan Olvin Harkko-olutta päälle, suosittelen maistamaan, erittäin hienoa humaloitua palanpainiketta.
Kyllä HK on ihan kelpo makkaran luonut, tätä ostan kun tekee pippurimakkaraa mieli.Tulemme testamaan vielä muitakintämän alueen makkaroita. HK saa kiitokset maustemakkaroitten kirjon laajentamisesta tällä oivalla pikku keksinnöllä.
Pisteitä voi tälle helmikuun makkaralle siis antaa huoletta 4.
JUUSTO-PIPPURIKABANOSSI HK, 400g
YKSI harvinaisuus vahvasti maustettujen makkaroitten--tai ainakin kohtalaisesti sellaisten--joukossa on chilien ja muiden poisjättö ja keskittyminen pelkkään pippurilla kuorruttamiseen. HK on tehnyt näin ja yhdistänyt ihan tavallista suomalaista mustapippuria tälläkertaa kekseliäästi juuston kanssa. Pitihän se korjata paketti HK:n väreillä koristellusta altaasta ja testata tämä myös, kun vastaavaa pelkkää pippuri-juustoviristysä ei muistin mukaan ole tullut syötyä.
Pojat paketista ja ulkonäkö on täysin kabanossin kuohkean normaalin näköinen, muheva makkaraseos pullistelee kuorissa HK:n tapaan eikä erotu muista sisaristaan. Pippurinen tuoksahdus tosin leyhähtää heti paketin avauksessa.
Laitetaan kuumaan uuniin: Tekniikkana käytämme ensin 15 min täysillä 250 astetta ja sitten lämpö tiputetaan nollaan ja annetaan hautua toiset 15 minuuttia. Puolentunnin jälkeen uunista alkaakin kuulua ihanaa poksahtelua kun pojat heräävät syöntikuntoon: Ihana juusto tuoksu alka ajo leijailla luukkujen välistä, vienosti ja hitaasti.
Makkarat ulos uunista: Paistotulos on Kabanossin kaavan mukainen, mehevä ja muheva, runsaasti ruskistunut mutta kostea. Kabanossia on todella vaikeaa paahtaa rutikuivaksi, senverran hyvin makkaran rasvatasapaino on koostettu tehtaalla.
Katamme aterian johon tulee nyt lohkoperunoita paprikalla höystettynä,vedessä keitettyä parsakaalia ja punakaalia purkista (saksalaista) sinapiksi laitetaan mietoa vihreää Auraa.
Leikataan: Purskahdus ja juustot tulevat tervehtimään, pippurinen höyry kohoilee kutkuttavasti nenälle. Makkara leikkaantuu sopuisasti ja vaikka seos on kosteaa juuston takia pala säilyttää ryhtinsä eikä mene muusiksi. Makunautinto onkin sitten erikoinen: Emmental-juusto pukkaa itsensä ensi esille, missä pippuri? hetken pureskelun jälkeen taka anousee maukas ja poltteinen pippurin hohto, nopeasti mutta sopivasti sitten pysähtyy ettei liikaa korvenna. Juusto ja pippuri ovat sovussa keskenään, makunautinto on tasapainoinen ja hyvä.
Itse liha on laadukasta ja puhtaan makuista, seos tukevaa mutta kosteaa syödä. Liha, juusto ja pippuri ovat tasapainossa, pippuri tulee kohteliaasti takaa esille kuin paraatiovista lopuksi.
Kyllä, tämä on hintansa arvoinen ruokamakkara ja grillituote: Kuka tykkää pippuriruoista muutekin kuten meikäläinen tuppaa rankkaamaan tämän makkaran yhdeksi lemppareistaan helposti. Tämän makkaran metafyysinen olemus on yksinkertainen, pippurilla kohotettu juustoherkku jossa osaset eivät lyö toisiaan korville eivätkä astu toistensa tonteille.Toimii!
Nielaisen viimeisen palasen ja otan Olvin Harkko-olutta päälle, suosittelen maistamaan, erittäin hienoa humaloitua palanpainiketta.
Kyllä HK on ihan kelpo makkaran luonut, tätä ostan kun tekee pippurimakkaraa mieli.Tulemme testamaan vielä muitakintämän alueen makkaroita. HK saa kiitokset maustemakkaroitten kirjon laajentamisesta tällä oivalla pikku keksinnöllä.
Pisteitä voi tälle helmikuun makkaralle siis antaa huoletta 4.
maanantai 2. tammikuuta 2012
UUDENVUODEN MAKKARA 2012
Bratwurst ranskalaisittain! Dulano Franchkriche Bratwurst 35o G
UUDENVUODENYÖNÄ on tapana suomalaisen saunalenkin jälkeen juosta pakkasessa kulkusillaan saunan ympäri, tässä tapauksessa rivitalon ja sitten mennä sisälle uunin luo kurkistamaan uunin luukusta mitä uusivuosi tuo tullessaan: Nyt sieltä näkyi aattoiltana hyvissä ajoin ennen keskiyön raketiinpauketta neljä hoikkaa ja tyylikästäpippuripintaista vaaleaa kaverusta, eli bratwursteja jälleen, mutta onko sittenkään tavallisia??
Avataan uuninluukku ja otetaan hieman tekoaurinkoa saaneet makkaraiset lautaselle ja uudenvuodenpöytään minkä yllä soi Deep Purplen Highway Star ja kumppanit. Punkkuna on etelä-afrikan Ostrich Landing, aavikon polttamien rypäleitten herkullinen mausteinen ja paahteinen maku, kokeilkaapa!
Sinappia, Maille -tehtaan lasipurkista Dijonia päälle: tarkempi tutkimus paljastaa että olemme saaneet uudenvuoden-makkaraksi saksalaisen Dulanon tuottamia Franchkriche-Bratwursteja, eli ranskalais-tyyppisiä bratwurst-makkaroita! Ranskalaisetkin siis ymmärtävät jotakin elämän päälle! Kuormataan uudenvuoden tapaan perunasalaattia ala Forssa messiin niin primitiivinautinto on valmis alkamaan:
No, ruvetaan syömään: Nämä ranskalaistyyppiset poikaset ovat hoikkia, tummien pippurijyvästen kauttaaltaan kultaamia ja siispä pala poskeen ja makuhermoja kuulemaan:
Tuoksu on ihanan mausteinen, ja niin on myös maku joka irtoaa kuivahkosta seoksesta nopeasti ja yllättävän laajasti: Vahvaa maustepippuria, yrttejä ja hieman makeaa sivumakua--- yllättävän maistuvaa ja kielenkannoilla viipyilevää aromia. Maku on todella tukeva mausteisuudessaan ja paahteinen ateläafrikan punaviinikin sopii siihen loistavasti.Onpas ranskanmaalla osattu laittaa ikiomaa versiota bratwurstista, ja saksalainen tehdas on hyvin kopioinut tyylin tähän makkaraan. Tosin täytyy rehellisesti tunnustaa että ihka-aitoja ranskassa tehtyjä bratwursteja ei ole tullut itse syötyä, mutta jos tämä saksalaiskopio oli lähellekään samanlainen niin kyllä kelpaa!
Jälkimaku viipyy suussa aterian jälkeen pitekään, maustepippuri on imeytetty tosi hyvin makkaraseokseen joka on tllättäävn tasainen vaikka nuo pippurinpalat siellä seassa pyörivätkin.
Hintaa paketilla on lidlin tapaan vain se noin 2,50 euroa eli viiitisentoista vanhaa suomalaista markkaa kannattaa käyttää kyllä ehdottomasti tähän makkaraan.
Tumma Munchener-tyyppinen olut on toinen ehdoton kyytipoika, sitähän voi näin uudenvuoden-aattona nauttia muutenkin ruoan ystävät.
UUSIVUOSI 2012 on alkanut. Toivotaan siitä vieläkin parempaa makkaravuotta, jos kaikki maailman johtajat kokoontuisivat grillamaan kimpassa iltanuotiolla loppuisi sodat ja nälänhätäkin hetkessä, asekauppa lopetettaisiin ja makkaratuotanto olisi ihmiskunnan pääalana.
Kuulostaako kauhealta? Totuus voisi olla joskus yksinkertainen...mualima on niin hullu paikka nääs!
UUDENVUODENYÖNÄ on tapana suomalaisen saunalenkin jälkeen juosta pakkasessa kulkusillaan saunan ympäri, tässä tapauksessa rivitalon ja sitten mennä sisälle uunin luo kurkistamaan uunin luukusta mitä uusivuosi tuo tullessaan: Nyt sieltä näkyi aattoiltana hyvissä ajoin ennen keskiyön raketiinpauketta neljä hoikkaa ja tyylikästäpippuripintaista vaaleaa kaverusta, eli bratwursteja jälleen, mutta onko sittenkään tavallisia??
Avataan uuninluukku ja otetaan hieman tekoaurinkoa saaneet makkaraiset lautaselle ja uudenvuodenpöytään minkä yllä soi Deep Purplen Highway Star ja kumppanit. Punkkuna on etelä-afrikan Ostrich Landing, aavikon polttamien rypäleitten herkullinen mausteinen ja paahteinen maku, kokeilkaapa!
Sinappia, Maille -tehtaan lasipurkista Dijonia päälle: tarkempi tutkimus paljastaa että olemme saaneet uudenvuoden-makkaraksi saksalaisen Dulanon tuottamia Franchkriche-Bratwursteja, eli ranskalais-tyyppisiä bratwurst-makkaroita! Ranskalaisetkin siis ymmärtävät jotakin elämän päälle! Kuormataan uudenvuoden tapaan perunasalaattia ala Forssa messiin niin primitiivinautinto on valmis alkamaan:
No, ruvetaan syömään: Nämä ranskalaistyyppiset poikaset ovat hoikkia, tummien pippurijyvästen kauttaaltaan kultaamia ja siispä pala poskeen ja makuhermoja kuulemaan:
Tuoksu on ihanan mausteinen, ja niin on myös maku joka irtoaa kuivahkosta seoksesta nopeasti ja yllättävän laajasti: Vahvaa maustepippuria, yrttejä ja hieman makeaa sivumakua--- yllättävän maistuvaa ja kielenkannoilla viipyilevää aromia. Maku on todella tukeva mausteisuudessaan ja paahteinen ateläafrikan punaviinikin sopii siihen loistavasti.Onpas ranskanmaalla osattu laittaa ikiomaa versiota bratwurstista, ja saksalainen tehdas on hyvin kopioinut tyylin tähän makkaraan. Tosin täytyy rehellisesti tunnustaa että ihka-aitoja ranskassa tehtyjä bratwursteja ei ole tullut itse syötyä, mutta jos tämä saksalaiskopio oli lähellekään samanlainen niin kyllä kelpaa!
Jälkimaku viipyy suussa aterian jälkeen pitekään, maustepippuri on imeytetty tosi hyvin makkaraseokseen joka on tllättäävn tasainen vaikka nuo pippurinpalat siellä seassa pyörivätkin.
Hintaa paketilla on lidlin tapaan vain se noin 2,50 euroa eli viiitisentoista vanhaa suomalaista markkaa kannattaa käyttää kyllä ehdottomasti tähän makkaraan.
Tumma Munchener-tyyppinen olut on toinen ehdoton kyytipoika, sitähän voi näin uudenvuoden-aattona nauttia muutenkin ruoan ystävät.
UUSIVUOSI 2012 on alkanut. Toivotaan siitä vieläkin parempaa makkaravuotta, jos kaikki maailman johtajat kokoontuisivat grillamaan kimpassa iltanuotiolla loppuisi sodat ja nälänhätäkin hetkessä, asekauppa lopetettaisiin ja makkaratuotanto olisi ihmiskunnan pääalana.
Kuulostaako kauhealta? Totuus voisi olla joskus yksinkertainen...mualima on niin hullu paikka nääs!
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
JOULUKUUN MAKKARAT
joulun herkut:Krakova ja juusto-Krakova,pirkka 250 g
JOULU JUHLISTA JALOIN aikaansaa meidän herkissä vatsakalvoissamme vaatimuksen arvostella kaksi makkaraa kerralla, ja siihen tarjoutui tilaisuus kotkan kaupungin suomen yhdessä suurimmista prisma-ostareista kun hyllyssä pötkötti pirkka-tuotesarjan kaksi saman lajikkeen makkaraa, nimittäin vanhaa kunnon krakovan-makkaraa jollaista emme olleet aikoihin syöneet saatikka täällä makkarakerhon sivuilla arvostelleet: Koska on joulu, niin pitäähän sitä laittaa parempaapöytään, siispä tonttumyssy päähän ja krakovalsista valmistamaan! Otimme yhden paketin kumpaakin ja eikun lauantai-saunaa lämmittämään!
Valmistimme saunan jälkeen pannulla aterian, joten tunnelma oli muovikuusen äärellä oikein lutuinen: Paketit ovat pirkan tuotesarjan tapaan vaatimattoman näköiset-- vakuumissa vain pienehkö etiketti jossa perustiedot ja vähän väriä, mutta selkeästi: molemmissa paketeissa on 4 kappaletta suhtpitkiä hoikkia makkarapoikasia, kuoren väritys on melko tumma korkean lihapitoisuuden johdosta: pojat pannuun ja paistamaan.
Paistaessa makkaran pieni koko kypsyttää nopeasti tavaran ja kannattaa käännellä nopeassa tahdissa, kuumensimme ensin pannun kutosella vähäksi aikaa kuumimmalle ja kääntelimmemakkaroita siinä kunnes tulee väriä, sitten lasketaan lämpö neloselle-kolmoselle ja annetaan kannen alla hautua. Paistotulos on rohkaiseva: Pojat ovat auenneet koko sivultaan kuorista kauniisti ja suorat pötköt ovat kuumuuden johdosta hiukan vääntyneet,kypsää on.
Tuoksu on hurmaavan lihainen ja mausteinen. Maistamme ensiksi tavallista krakovaa, ja liha leikkaantuu erittäin rapeasti,suorastaan halkeille. Maistossa lihaseos on rakeinen, suurijakoinen mutta ei kuiva, lihanesteet tulvahtavat kielelle joka puraisulla: Makuelämys on tuhdin lihainen, kostea mutta ei rasvainen, maussa tuntuu maustepippurin vahva ote ja muutakin heti alkuun tunnistamatonta mausteseosta jota pitää kytätä muovista, mutta yleismaku on todella maukas ja onnistunut! Pirkan tehdas on saanut seoksesta tasapainoisen,maukkaan ja mausteisen.
On vuorossa velipoika juusto-krakova: Se lämmitetään vielä hetken uusiksi jotta kokemus on kuuma ja tuore.Hops siitä pannulta suomalaisen ja savolaisen joululautaselle, tee tehtäväsi!
Maku on yllätys! Perusmaku on kutakuinkin samalla aaltopituudella perus-krakovan kanssa mutta juustovalinta on suuri yllätys: Se nousee heti suuhunpistämisen jälkeen ensimmäisestä puraisusta kaiken ylle, voimakas ja arominen viileän vaalea juusto herkku: Olisiko Cheddaria? Vaiko Goudaa? pakko ottaa paketti ja katsoa: Edamia? maku on niin pikanttia ettei uskoisi perus-edamiksi! Selityksen täytyy löytyä siitä että edamia on maustettu lisäksi jollakin, sillä maku vivahtaa niin kovasti goudan tapaiseen juustoon että joko sitä tai lisämaustetta.
Mutta jääköön makkaramestarin salaisuudeksi, pääasia että makkara maittaa.
Lisukkeena nautimme tässä oman menuumme eli hapankaalia ja felixin uutta kurkkusalaattia missä on majoneesia mukana: tummaa Lidlin saksalaista sinappia ja kyytipojaksi uutta koffin puolukka-portteria, kokeilkaapa! Tummaa olutta tumman krakovalaisen kerana ja maistuu.
Tähän sopisi myös lohkoperunat kunnolla paistettuina ja vähän valkosipulia reunalle.Suolakurkut ovat myös luonteinen lisä. Sinapissa vaihtoehtona on ranskalainen Dijonin purkkisinappi, ja siitä tummepi versio.
Ateria on kokonaisuutena varsin jouluinen ja vaikka ennen testiä hetken mietimme ns. edulliseen hintaluokkaan sijoittuvan merkin laittamista juhlamakkaraksi, niin tulos oli ykkösluokan ateria.Pirkka on onnistunut uusilla tuotteillaan tekemään korkealuokkaisia, hyviä ja maistuvia makkaroita ja haastamaan kallimmat tuotemerkit omilla aseillaan. Nämä Pirkan Krakovalaiset makkaraveljekset eivät häviä eivätkä häpeä yhtään joulupöydän lisukkeena!
Nostan portteri-kolpakon täältä kotkan savon sudeettien mualimasta ja toivotan kaikille savolaisen makkarakerhon jäsenille, ystäville ja lukijoillemme oikein herkullista ja maistuvaa joulua !
Nykäsen Jussi.
JOULU JUHLISTA JALOIN aikaansaa meidän herkissä vatsakalvoissamme vaatimuksen arvostella kaksi makkaraa kerralla, ja siihen tarjoutui tilaisuus kotkan kaupungin suomen yhdessä suurimmista prisma-ostareista kun hyllyssä pötkötti pirkka-tuotesarjan kaksi saman lajikkeen makkaraa, nimittäin vanhaa kunnon krakovan-makkaraa jollaista emme olleet aikoihin syöneet saatikka täällä makkarakerhon sivuilla arvostelleet: Koska on joulu, niin pitäähän sitä laittaa parempaapöytään, siispä tonttumyssy päähän ja krakovalsista valmistamaan! Otimme yhden paketin kumpaakin ja eikun lauantai-saunaa lämmittämään!
Valmistimme saunan jälkeen pannulla aterian, joten tunnelma oli muovikuusen äärellä oikein lutuinen: Paketit ovat pirkan tuotesarjan tapaan vaatimattoman näköiset-- vakuumissa vain pienehkö etiketti jossa perustiedot ja vähän väriä, mutta selkeästi: molemmissa paketeissa on 4 kappaletta suhtpitkiä hoikkia makkarapoikasia, kuoren väritys on melko tumma korkean lihapitoisuuden johdosta: pojat pannuun ja paistamaan.
Paistaessa makkaran pieni koko kypsyttää nopeasti tavaran ja kannattaa käännellä nopeassa tahdissa, kuumensimme ensin pannun kutosella vähäksi aikaa kuumimmalle ja kääntelimmemakkaroita siinä kunnes tulee väriä, sitten lasketaan lämpö neloselle-kolmoselle ja annetaan kannen alla hautua. Paistotulos on rohkaiseva: Pojat ovat auenneet koko sivultaan kuorista kauniisti ja suorat pötköt ovat kuumuuden johdosta hiukan vääntyneet,kypsää on.
Tuoksu on hurmaavan lihainen ja mausteinen. Maistamme ensiksi tavallista krakovaa, ja liha leikkaantuu erittäin rapeasti,suorastaan halkeille. Maistossa lihaseos on rakeinen, suurijakoinen mutta ei kuiva, lihanesteet tulvahtavat kielelle joka puraisulla: Makuelämys on tuhdin lihainen, kostea mutta ei rasvainen, maussa tuntuu maustepippurin vahva ote ja muutakin heti alkuun tunnistamatonta mausteseosta jota pitää kytätä muovista, mutta yleismaku on todella maukas ja onnistunut! Pirkan tehdas on saanut seoksesta tasapainoisen,maukkaan ja mausteisen.
On vuorossa velipoika juusto-krakova: Se lämmitetään vielä hetken uusiksi jotta kokemus on kuuma ja tuore.Hops siitä pannulta suomalaisen ja savolaisen joululautaselle, tee tehtäväsi!
Maku on yllätys! Perusmaku on kutakuinkin samalla aaltopituudella perus-krakovan kanssa mutta juustovalinta on suuri yllätys: Se nousee heti suuhunpistämisen jälkeen ensimmäisestä puraisusta kaiken ylle, voimakas ja arominen viileän vaalea juusto herkku: Olisiko Cheddaria? Vaiko Goudaa? pakko ottaa paketti ja katsoa: Edamia? maku on niin pikanttia ettei uskoisi perus-edamiksi! Selityksen täytyy löytyä siitä että edamia on maustettu lisäksi jollakin, sillä maku vivahtaa niin kovasti goudan tapaiseen juustoon että joko sitä tai lisämaustetta.
Mutta jääköön makkaramestarin salaisuudeksi, pääasia että makkara maittaa.
Lisukkeena nautimme tässä oman menuumme eli hapankaalia ja felixin uutta kurkkusalaattia missä on majoneesia mukana: tummaa Lidlin saksalaista sinappia ja kyytipojaksi uutta koffin puolukka-portteria, kokeilkaapa! Tummaa olutta tumman krakovalaisen kerana ja maistuu.
Tähän sopisi myös lohkoperunat kunnolla paistettuina ja vähän valkosipulia reunalle.Suolakurkut ovat myös luonteinen lisä. Sinapissa vaihtoehtona on ranskalainen Dijonin purkkisinappi, ja siitä tummepi versio.
Ateria on kokonaisuutena varsin jouluinen ja vaikka ennen testiä hetken mietimme ns. edulliseen hintaluokkaan sijoittuvan merkin laittamista juhlamakkaraksi, niin tulos oli ykkösluokan ateria.Pirkka on onnistunut uusilla tuotteillaan tekemään korkealuokkaisia, hyviä ja maistuvia makkaroita ja haastamaan kallimmat tuotemerkit omilla aseillaan. Nämä Pirkan Krakovalaiset makkaraveljekset eivät häviä eivätkä häpeä yhtään joulupöydän lisukkeena!
Nostan portteri-kolpakon täältä kotkan savon sudeettien mualimasta ja toivotan kaikille savolaisen makkarakerhon jäsenille, ystäville ja lukijoillemme oikein herkullista ja maistuvaa joulua !
Nykäsen Jussi.
lauantai 12. marraskuuta 2011
MARRASKUUN MAKKARA
Savon hyökkäsi saksaan, uutta länsirintamalla!
PORTIN BRATWURST
JAWOHL, maine härren! Totta sen on! Portti avaa makkaramualiman portit keski-eurooppaan grillaavien nahkahousujen eli saksamannien kotikonnuille, sinne pääsee nyt ilman finnairia sillä portti pamautti markkinoille oman bratwurstin, aivan totta!
Paketti kaupan hyllyllä on samaa sarjaa ulkoisesti kuin olutmakkara-ja kaverit sarjaa, mutta tummempi ja juhlallisempi. Se siis mukaan kassiin!
Paketissa on neljä ujohkon oloista hiukan kapeampaa poikasta jotka tunnistetaan kuitenkin bratwurstiksi, vaalea iho ja olemus ovat ihan taattua lajiketta. Eikun pannulle.
Makkarat paistuvat kiltisti ja tummentuminen tapahtuu bratwurstin tapaan hillitysti, eli paistovakoja kuumuudesta syntyy enemmän kuin rusketusta. Toki aurinkoa nämäkin pojat saavat pitkällä ja hitaalla paistolla mutta värikehitys on hallittu ja hillitty.
Tuoksu on lihainen: seos on kuivahkoa, tasapainoista ja leikkaantuu kiltisti. Bratwurstin yksi lumo on hitaassa, hiljaisessa tasaisessa paistamisessa jotta pinnasta tulee rapeasti leikkaantuva.
Maistetaan: kielelle nousee hitaasti puhtaan lihainen maku ilman lisäainekuorrutusta, hillitty ja charmikkaan oloinen, hieman pippuroitu ja suolattu makunautinto. Maukasta tavaraa kaikkiaan, selvästi savolainen ja portin ote tuntuu kuitenkin, tämä on vähemmän suolaista kuin saksalainen kollegansa ja seos on muutenkin linjaltaan vähemmän maustettua. Tässä se ei häiritse, sillä makukanta on sovitettu selkeästi omaa nuoruuttaan analysoivalle ja makkara-osaamistaan hakevalle suomalaiselle syöjälle joka tahtoo laajentaa varovaisesti kokemuksiaan ja mualimanherkkuihin uppoutua aluksi turvallisen suomalaisen vaihtoehdon kautta. Ja portti savonmaan omana lippulaivana sellaisen tarjoaa nytkin.
Kyytipojaksi laitetaan pikkusipuleita,kurkkuja ja saksalaisittain hapankaalia,paljon,paljon!
Sinapiksi vahvaa Auraa tai muuta makkaran omaa mietoa makua kohottavaa lisuketta.
Portti jatkaa mukavia aluevaltauksiaan makkaramualimassa ja tekee sen perinteisellä taidolla ja hyvällä maulla: Nytkin on saavutettu hyvä ja tasapainoinen makkara jonkakautta kelpaa oktoberfesteille lähteä bratwurstinkotimaailmaan, saksanmaalle uber alles.
Pisteitä 4/5 ja kehotus jatkaa samallakokeilulinjalla.
PORTIN BRATWURST
JAWOHL, maine härren! Totta sen on! Portti avaa makkaramualiman portit keski-eurooppaan grillaavien nahkahousujen eli saksamannien kotikonnuille, sinne pääsee nyt ilman finnairia sillä portti pamautti markkinoille oman bratwurstin, aivan totta!
Paketti kaupan hyllyllä on samaa sarjaa ulkoisesti kuin olutmakkara-ja kaverit sarjaa, mutta tummempi ja juhlallisempi. Se siis mukaan kassiin!
Paketissa on neljä ujohkon oloista hiukan kapeampaa poikasta jotka tunnistetaan kuitenkin bratwurstiksi, vaalea iho ja olemus ovat ihan taattua lajiketta. Eikun pannulle.
Makkarat paistuvat kiltisti ja tummentuminen tapahtuu bratwurstin tapaan hillitysti, eli paistovakoja kuumuudesta syntyy enemmän kuin rusketusta. Toki aurinkoa nämäkin pojat saavat pitkällä ja hitaalla paistolla mutta värikehitys on hallittu ja hillitty.
Tuoksu on lihainen: seos on kuivahkoa, tasapainoista ja leikkaantuu kiltisti. Bratwurstin yksi lumo on hitaassa, hiljaisessa tasaisessa paistamisessa jotta pinnasta tulee rapeasti leikkaantuva.
Maistetaan: kielelle nousee hitaasti puhtaan lihainen maku ilman lisäainekuorrutusta, hillitty ja charmikkaan oloinen, hieman pippuroitu ja suolattu makunautinto. Maukasta tavaraa kaikkiaan, selvästi savolainen ja portin ote tuntuu kuitenkin, tämä on vähemmän suolaista kuin saksalainen kollegansa ja seos on muutenkin linjaltaan vähemmän maustettua. Tässä se ei häiritse, sillä makukanta on sovitettu selkeästi omaa nuoruuttaan analysoivalle ja makkara-osaamistaan hakevalle suomalaiselle syöjälle joka tahtoo laajentaa varovaisesti kokemuksiaan ja mualimanherkkuihin uppoutua aluksi turvallisen suomalaisen vaihtoehdon kautta. Ja portti savonmaan omana lippulaivana sellaisen tarjoaa nytkin.
Kyytipojaksi laitetaan pikkusipuleita,kurkkuja ja saksalaisittain hapankaalia,paljon,paljon!
Sinapiksi vahvaa Auraa tai muuta makkaran omaa mietoa makua kohottavaa lisuketta.
Portti jatkaa mukavia aluevaltauksiaan makkaramualimassa ja tekee sen perinteisellä taidolla ja hyvällä maulla: Nytkin on saavutettu hyvä ja tasapainoinen makkara jonkakautta kelpaa oktoberfesteille lähteä bratwurstinkotimaailmaan, saksanmaalle uber alles.
Pisteitä 4/5 ja kehotus jatkaa samallakokeilulinjalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)