Ruista ranteeseen ja--MAKKARAAN!
POUTTU RUISRYYNÄRI
Pouttu ryynimakkara 400 g, Pouttu Oy
RUKINEN on leipä joka miehen tiellä pitää, sanoivat maalaiset ennenvanhaan. Tämän vanhan totuuden tueksi on kansakunta viimein saanut uuden selkärankaa tukevan ja kansallista identitettiä parantavan yhdistelmän: Täräytetään viljat kuoreen ja seokset perästä, huppu kiinni ja meillä on ryynimakkara, jossa on ruista!
TARKKAA tietoa emme ole saaneet siitä keksikö juuri Poutun vanha ja maineikas tehdas itse ruisviljan ja ryynimakkaran risteyttämisen, mutta keksintö on jokatapauksessa vähintäänkin onnistunut DNA-kokeilu. Otimme hillityn vakuumipakkauksen Poutun tyyliin, vain punainen iloinen perinnelogo valkoisella pohjalla, avaaminen löyhäytti lihaisan henkäyksen kasvoillemme josta erottuu selkeästi seoksen elinten verevä aromi.
Pojat uuniin ja +200 astetta puolisen tuntia: Rasva josta ennenvanhaan ryynärit tunnettiin ei puske niinpaljoa läpi sillä nykyryynärit ovat vähempirasvaisia kuin vielä vaikkapa 70-luvulla aikoinaan. Paistossa ruisryynäri kerää pinnalleen heleän punaisen värin ja kuori napsahtaa rapeasti itsekseen uunin lämmössä halki paiston lopulla, hiukan rasvaa hikoaa ulos mutta ei kuivuuteen asti. Ruisryynäri kun nimittäin on itse kuivahko tuote, runsas rukiin määrä seoksessa sitoo rasvaa ja tekee seoksesta ryhdikkään.
valmis nelikko lautaselle: Tuoksussa leijuu ihana maltainen jälkihuuru, kypsä, arominen ja selkeä pippurin tuoksu yhtyy mausteseokseen. Makkara leikkaantuu rapsakasti ja kuori on tehty halkeamaan viilloilla helposti: Se ei olekkaan niin paksu kuin aluksi näytti.
Maku on herkullisen täyteläinen ja viljaisuus tunkee miellyttävästi lihan ohessa esille.
Tämä on omalla tavallaan askeesiruoka, teemaruoka: Tähän kuuluu ehdottomasti joko valkosipuli-hapankaali tai punakaaliseos mukaan, siis saksalaisittain valmistettuna. Punakaalia saa purkeissa myös kaupan hyllyltä hapatettuna. Tummaa sinappia ala aura jälleen sekä suolakurkkuja, niitä felixin pikkusellaisia tai viipaleita. koska kyseessä on kotimainen makkaratyyppi, sinappi saa olla tulistakin.Tämä on ryhdikäs ja tulinen ateria!
Tämä ateria ei kaipaa perunoita kuin korkeintaan ranskalaisia, ja nimenomaan niitä eikä muita versioita.Kunnon "maalaisjunttiannos" on korkeakulttuurinen gastronominen nautinto, maamiehen eväs cityihmisen lautasella. Ennenvanhaan ryynimakkaraa ei osattu arvostaa kunnolla ja sitä pidettiin hätävarana, nyt se on noussut juppilautasille ja makkaran aateliin.
Olvin tummaa tai vaakuna-olutta tämän kanssa, vahva humalointi kruunaa aterian.
Piristä myös hiukkasella vihreää salaattia, niin vaimo ja terveyintoilijat pysyvät tyytyväisinä, salaatti joka tulee kyytiin kuin varkainsivusta. Mutta ei liikaa!
Paista ryynimakkara AINA kunnolla, sen tulee punoittaa kuin appiukon naama kuultuaan että joutuu ostamaan talon häälahjaksi. Tämä makkara ansaitsee suomalaisena perinnemakkarana kunnioittavan ja arvokkaan valmistamisen. Eläydy ja ole osa ryynimakkaraa paistaessasi, näe sielusi silmin makkaran jalous.
Vaihteluna voi kokeilla myös muita aatelisia eli poutun tallissa ainakin Palviryynimakkaraa sekä erinomaisia uusia Prinssi-ryynäreitä. Olkoon uusi vuosi ryynäinen!
